Häirikköjä Tokossa

Tänään suunnattiinkin nokat kohti Liperin kenttää missä Siina treenaili agilityä omien pieskiensä kanssa. Oli tarkoitus niiden treenien jälkeen vielä ottaa pikkuisen toko juttuja kentällä, mutta meidän yllätykseksi siellä alkoikin agilityn alkeiskurssi ja näinollen ajettiin läheisen koulun hiekkakentälle.

Ekana tehtiin vanhenemaan makkararuutu ja n.10m jälki viereiselle nurmikaistaleelle Nemoa varten. Vanhenemis ajan Siina pyöritteli Ricoa kentällä. Kutakuinkin 10min jälkeen Rico pääsi autoon ja Nemo vetämään ruudun ja jäljen. Aluksi pidin aika vahvasti kiinni ettei pentu harhaannu ruudusta pois, mutta hetken päästä hölläsin kun enin kohellus muuttui keskittymiseksi ja aika hienosti ruudun sisäpuolella pysyikin. Jäljenkin aikana sai aika kovasti pitää vastaan ja aika huippua ettei siitä vetämisestä enää ahdistu vaan nenä pysyi kokoajan maassa ja etsi määrätietoisesti askeleen toisensa jälkeen! :)

Oli Demin vuoro tulla ulos autosta. Hetki katsottiin sivusta kun Demi otti tuntumaa kenttään ja mikä oli homman nimi. Päästin Nemon irti ja tarkoituksena oli ottaa yhdessä paikkamakuita. Noh, tottakai tämä tohelo ryntää suunapäänä Demin luokse joka on sitä mieltä ettei treeni kentällä seurustella ja pöläytti pennun, aivan syystä.
Jatkettiin suoraan välikohtauksesta niihin paikkamakuisiin, mutta Nemon mielestä oli liian painostavaa maata koiran vieressä joka sen on juuri pistänyt aisoihin. Karkasi varmaan neljä kertaa luokse ennen kuin oli valmis jäämään loppuun asti odottamaan. Demi taasen pysyi hienosti koko tämän meidän jahkailu ajan paikallaan! :)

Armaan vuoron tullessa Nemoa ei kiinnostanut Armas ollenkaan vaan teki töitä hienosti irti. Seuraamista ja eteen tuloa.
Ricon tullessa uudestaan kuvioihin, olin aivan varma että pojat pistää hösseliksi ja treeni kenttä muuttuukin leikkikentäksi, siispä otin pennun remmin päähän. Treenikentällä kun ei leikitä. Mutta taisikin Demin pöläytys tehdä tehtävänsä eikä teinipoika juurikaan kiinnostanut rääpälettä! Alkuun otettiin tällä kokoonpanolla ohituksia, mitkä meni odotettua PALJON paremmin! Samoin paikkamakuut. Vain kerran levisi pakka kun Siina haki Ricon pois paikaltaan niin Nemo luuli että hänkin on oikeutettu häippäsemään. Asia korjattiin vielä yhdellä onnistuneella paikkamakuulla.
Loppuun vielä seuraamisharjoituksia. En tiedä oliko se tuo kenttä, vai ne toiset koirat, kun ruoka ja tekeminen kiinnosti enemmän kuin koskaan. Oli siis tähän astisista parhaat reenit tuon pikkuotuksen kanssa ja vieläpä ensimmäistä kertaa vieraassa paikassa ja muiden koirien kanssa! Vauu! <3

Kotona tottistelua ja motivaation nostatusta

Viikon vietimme suruaikaa Sepon poismenon jälkeen, eikä tehty mitään käskynalaista. Sai Nepparin "miettimistauon". Eikä se ehkä olisi ollut reilua koiraakaan kohtaan treenata sitä mielentilassa -itku..

Maanantaina kuitenkin kaivelin nakit jääkaapista, ja nostin taas pöydälle "unohtuneen" seuraamisen. Pihalle lähdettäessä kuvittelin, että pieni miettimistauko olisi tehnyt terää ja Nemon asenne olisi ollut "jee joku tekee jotain kanssani, olen hurjan motivoitunut".... Noh, todellisuudessa pentu olisi näyttänyt minulle ja nakeilleni keskisormea jos siihen kykenisi. Mamman motivaatio ei ollutkaan tarttunut raitaolioon. Seuraaminen meni sitten miten meni... Kyllähän se teki ne asiat mitkä jo vahvasti osaa, eli näissä reeneissä lähinnä sivulletulon, mutta kuin hidastetusta filmistä katsellen maisemia. Nakitkin söi, mutta vaan koska kuka hölmö nyt palkan jättäisi vastaanottamatta.
Itse seuraaminen meni sitten aivan yhtä innokkaasti ja säpäkästi kuin edellämainittukin. Kyllähän se vieressä pysy (lähes kokoajan :'D ), mutta kontaktista ei tietoakaan, ei edes vaikka olisi nakkia nenän edessä heiluttanut, ei kiinnosta. Lelukin kiinnosti vain sillon kun sillä leikittiin, ihan sama mitä sen lelun kanssa teki suorittamisen aikaan mutta tämä vaan kahteli muualle. Noh, päätin sitten lopettaa pariin hyvää eteen tuloon ettei jää ihan pahimman paskan maku suuhun reenistä. Turha sitä nihkeän nahkeaa seuruutakaan oli jatkaa kun ei selvästi motivaatio riittänyt, lopussa enää minullakaan.

Tiistaina löysäiltiin taas ja punoin pääni puhki miten saan motivoitua tuota elukkaa edes jotenkin enemmän. Myös perus käskyjen vahmistamista (istu,maahan,seiso) satunnaisissa järjestyksissä. Maasta istumaan nouseminen on vielä melko heikko, etenki kauempaa käskettäessä, samoin paikoillaan pysyminen sarjaa tehdessä (johon ei olla kyllä edes perehdytty vielä). Helppoja juttuja siis tiistai päivä, lähinnä oman motivaation nostattamiseksi, että tulee taas se huippu fiilis kun se sittenkin osaa jotain <3 Juu pitäs osata myös ite löysäillä eikä edes vaatia alle 5kk pennulta liikaa, sen kun vaan muistas myös reenatessa eikä vasta illalla nukkumaan mennessä..

Eilen, keskiviikkona, palattiin jälleen seuraamisen pariin. Tälläkertaa palkkana toimi Nemon omat nappulat mitä syö ruoakseen. Ihmekyllä niillä sain sen mielenkiinnon nostatettua yllättävänkin paljon enemmän kuin nakeilla! Otin myös neuvosta vaarin ja pyysin aina suoraan oman liikkeen mukaan Nemoa seuraamaan leikistä suoraan. Auttoikin kontaktin pitämiseen todella hyvin, tosin hyvin usein koira jäi seuraamaan muutaman kymmenen sentin päähän eikä se ollut niin intensiivistä, mutta tällähetkellä pääasiassa olikin juuri kontaktin ylläpitäminen. Palkkasin hyvästä, muutaman askeleen yhtäjaksoisesta kontaktista lelulla, ilman alku- ja loppu perusasentoa. Loppua kohden otin seuraamisen päättymään myös perusasentoon ja Nemo toimi hyvinkin ripeästi ja kuuliaisesti. Parempi päivä siis! :)

Tänään jatkettiin taas mihin eilen jäätiin. Palkkana iltaruoka, eli raaka sikajauheliha, sekä narulelu. Ei tarvinnut enää kysellä motivaatiosta. Se oli varmaan piilotettu sinne jauhelihaan... Pikkuaskeleita ja hitaasti, mutta kontakti pysyi jo paljon paremmin. Ainoa haaste tälle iltaa oli märkä maa, mitä piti välillä kytätä ja mistä johtuen sillointällöin Nemo teki sivuloikkia. Nämä "ällö" kohdat paikannettuani tajusin väistää ne ja työskentely sujui jälleen jouhevammin. Ei otettu kovin montaa pätkää, koska sade uhkaili kastella meidät, mutta ennen kaikkea koska harjoitus meni niin hienosti ja halusin ettei se kerkeä levitä käsiin. Lopuksi myös muutama täydellin eteentulo (millon se senki muka on oppinu, ei se vaan ennen...) ja kolme kertaa minuutin paikkamakuuta n.20m välillä. En ees käsitä miks se muka osaa jonkun paikkamakuun kunnen sitä ole sen kummemmin sille edes opettanut, TOSIN tiedän että jos olisi useampi koira rivissä ja joku niistä lähtee liikkeelle niin lähtee tuokin...
Palkkarasiaan jäi vielä hitunen jauhelihaa ja nappuloita, ajattelin josko iltapuhteiksi vielä makkararuudun kävisi tekemässä. :)

PS. pitäs varmaan oikeesti jonkun ihmisen joka osaa niin ruoskia minua tekemään asioita oikein, nyt kun menen vaan oman fiiliksen pohjalta.. Josko sais ihtensä iilmottuu jonnekkin tokon alkeis ryhmään tai jotain ennen kun pilaan tuon koiran (ja oman mielenterveyteni) täysin omilla variaatioilla..:')
Niinja yritän saada tuon miehen joku päivä kuvaamaan joko videolle tai edes kuville tuota meidän sähläystä, voitte sitten itkeä verta ja hakata päätänne pöytään, niin minäkin teen. XD


Lisäys illan jäljestä
Eli aikaisemmin oli tarkotus tehdä makkararuutu, mutta ruokaa olikin vielä sen verran purkissa että päädyin tekemään lyhyen, n.15m pikku jäljen. Ruokaa joka askeleella ja vanheni n.15min.
Tuo koira on aivan mahtava! Oli siis meidän ensimmäinen "oikea" jälki sen peltojäljen alkeet -kurssin jälkeen, eikä nenä meinannut oikaista kun kerran yhden askeleen ohi, mutta palasi tosi nopeasti etsimään oikean askeleen kun pidätin. Muuten eteni kuin vanhakin tekijä askel askeleelta! Nyt hyvä fiilis on on on! :))))

Ilon ja surun sunnuntai

Sunnuntai aamuna suunnattiin pärnävaaralle Joan mätsäreihin. Päivä oli todella kuuma, mutta Nemo jaksoi hienosti esiintyä loppuun asti! Pentukehästä saatiinkin punainen nauha ja hyvin pian perään olikin jo punaisten kehä. Minulle suurena yllätyksenä oltiin pentujen PUN1 !! Ja näinollen odoteltiin BIS kehän alkua vesikupin äärellä. BIS kehässä oli siniset ja punaset sekasin, tästä selvittiin kolmansiksi! VAU! Mahtava pentu, ilmeisesti esiintyi ihan kivasti. :') Seisotuksissakaan ei ahditunut vaikka jouduin hieman jalkojen paikkoja välillä muuttelemaan. Kehuja saatiin siitä, kuinka avoin holskupentu oli eikä ollut moksiskaan kun tuomarit kopeloivat useammankin kerran.

Palkinnoiksi kerättiin sian korvaa ja saparoa, sian reisi(?)luu, suklaata, Tintin valintaan 5e lahjakortti, isohko laukku, termosjuomapullo, jotain lisäravinteita ja huivi.

Mätsäreiden jälkeen suunnattiin kotiin, jonne tuli myös Siina (Rico ja Armas), sekä Arto ja Tiia Sinna holskun ja Inna tytön kanssa. Siina kävi tekemässä Sinnalle peltoon jäljen, neljällä esineellä. Annettiin jäljen vanhentua kahvittelu ajan, reilu tunti. Arto kävi vetässä Sinnan kanssa jäljen, joka ei tälläkertaa mennyt aivan ohjekirjojen mukaan, vaikka upeitakin pätkiä nähtiin. Kuitenkin vain yksi esine saatiin takaisin. Aina ei voi onnistua täydellisesti.


Jälki touhujen ajan Nemo sai levätä, mutta kun jälki oli vedetty, lähdettiin koko poppoolla metsään lenkille. Lenkkeily suijuikin kaikkien osalta hyvinkin kivuttomasti. Yllätyksenä se oli tälläkertaa Nemo, joka hyökkäili Ricon kimppuun haastaen tätä leikkiin. Yleensä kun se heittelee vaan kuperkeikkoja sitämukaa mitä Rico sen yli - tai ihan vaan ohikin - juoksee.

Huipun päivän päätteeksi kodin valtasi suuri huoli, kunnei meidän maailman paras Seppo-kissa tullutkaan yöksi kotiin. Yleensä kun tulee hyvinkin rivakkaan illalla kun sitä kutsuu ovelta. Kun olin jo 10min sitä huudellut eikä mitään alkanut tapahtua, tiesin ettei kaikki ole kunnossa. Kuitenkin jätettiin ulkoeteisen ovi auki, jos se olisi yön aikana tullut ovenkahvaa kolistelemaan tai Miljan vaunuihin nukkumaan.. Yön aikana kävin kolmesti ulkoeteisen tarkastamassa eikä jälkeäkään.
Maanantai aamulla Tomi lähti töihin ja kun kuulin sen hetken päästä ajavan takaisin pihaan autolla, tiesin että Seppo on löytynyt. Tomi löysi sen pötköttämässä meidän postilaatikon vierestä. Oli yksi kamalimmista päivistä ikinä.
Maanantaina Tomi vielä rakensi Sepolle ladon perältä löydetyistä paneleista arkun ja haudattiin arkku Seppoineen pihan laidalla kasvavan vaahteran juureen. <3 Maailman paras Seppo!

KaijaKoo - Minä muistan sinut

Minä muistan sinut
Kun aurinko paistaa
Minä muistan sinut
Kun koitan töitä kalastaa
Minä muistan sinut
Kun katson lakanaa valkeaa
Minä muistan sinut
Vaikka koitan unohtaa
Minä muistan sinut
Kun pilvet on hattaraa
Minä muistan sinut
Kun joku maailmaa parantaa
Minä muistan sinut
Kun pimeys lankeaa
Minä muistan sinut
Vaikka se on vaikeaa
Minä muistan sinut
Kun posket kiihkosta helottaa
Minä muistan sinut
Kun kyydissä pelottaa
Minä muistan sinut
Kun lattia narahtaa
Ja minä muistan sinut
Kaikki sinusta muistuttaa
Minä muistan sinut
Kun katson kurkien auraa
Minä muistan sinut
Kun lapset nauraa
Minä muistan sinut
Kun pakkanen paukahtaa
Minä muistan sinut
Ja aina aijon muistaa
Minä muistan sinut
Paremmin kuin ketään koskaan

Kuvia luonnosta

Käytiin Nemon kanssa tutustumassa meidän lähimaastoon ja löydettiin aivan uskomattomia paikkoja. Toivottavasti lähipäivinä pääsee tutkimaan paikkaa lisää paremman kameran ja isomman lauman siivittämänä ;) 
Tässä siis kuvien muodossa päivitystä tälläkertaa!