Viileää menoa.

Kuvia kuluneelta viikolta.

10kk

Pakkanen senkus jatkuu

Joo o. Vähän on reenailut jäänyt näin -25' pakkasilla vähäiseksi. Ulkona jäätyy ja sisällä ei pystytä treenaamaan meidän ruokaongekman takia ja pallosta / patukasta saadaan vähän liikaa vauhtia aikaiseksi pieniin sisätiloihin..

Maanantaina kuitenkin uhmattiin pakkasta ja suunnattiin koulun kentälle tekemään pikkusen tottista. Varmaan Nemokin ajatteli että pistetään liikkeet kerralla purkkiin niin ei tarvitse itseään jäädyttää korjaustoistoilla.
Ja sekös vasta sai hymyn suulle! Liikkeestä maahan olisi voinut luulla että noilla pakkasilla hidastuu eikä koira halua maahan... noh, ei Nemo aivan "pudonnut" maahan, mikä olisi se ihanne, vaan Nemo HYPPÄSI maahan.. Juuu, sen saman se teki liikkestä seisomiseenkin. Toki voisi luulla että liian iisiä on vaan pysähtyä seisomaan, kannattaa siis tehdä sekin ihme...pompulla. Mutta mieluummin niin, että tekee sen niinkin terävästi että pompahtaa, kuin että valuu valuu ja valuuuu.
Luoksetulos tasasen varmasti: lähtee vauhdilla, mutta hidastaa ajoissa ettei törmää, kuitenkin tullen tiiviisti eteen. Sivulle menossa luoksetulon jälkeen yritti vähän luistaa, mutta tarpeeksi vahvalla käskyllä sekin oli kunnossa.
Hypyissä ennakoi, mutta viimenen (viidestä) oli jo ihan mukava suoritus niinkin vähän reenattuun asiaan.

Tiistaina ei tehty lyhyttä pallonheittely tuokiota lukuunottamatta mitään. Taino.. Nemo taas muisteli miten ollaan yksin kotona ja olipa yhden takin puuhastellu uuteen uskoon ja minun hanskan. Perrr... Johan tuo olikin puolenkymmentä kertaa yksin kotona koskematta mihinkään kiellettyyn. Puuuh.

Tänään keskiviikkona sitten suunnattiin taas Audin keula kohti "naapuria", tuohon 15km päähän Siinan luokse. Pääsi raidallinen uuteen lemppari toimintaansa, eli PeKoilemaan.
Sai taas huomata miten se ottaa tosissaan kun saa peko valjaat päällensä. Pitää sille kyllä omat hommata heti kun rahaa saan jostain kaivettua.
Ihana heidi toimi taas maalimiehenä. Ensimmäinen ukko oli pimeässä, vajan tapaisessa rakennuksessa, piiloutuneena suljettuun kaappiin joka oli lattialla pitkällään. Ensimmäinen ilmaisu tehtävä siis! Ja toinen suoriutui siitä niin mallikkaasti! Heti tiesi että joku on kaapissa ja että se täytyy avata. Myös tapa miten se sen ilmaisi, kylmän rauhallisesti mutta varmasti ja selkeästi! Palasi myös ilmaisemaan paikan uudelleen kun minulla kesti rymytä paikalle.
Toinen ukko oli sikalassa, metrin korkean vanerioven takana. Suorilla sikalaan päästyä painoi oikeaan paikkaan ja yritti ilmaistakkin, tälläkertaa hieman epävarmemmin. Palasi tarkastamaan sikalan sisäänkäynti päätyä ja skannasikin sen tarkasti. Ison sikalan puolta ei lähtenyt tarkastamaan ollenkaan. Palasi pyörimään kohteen paikkeille, mutta ilmaisi hyvin vahvasti seinää ukon vastapäätä. Ilmeisesti painui hajut siihen, koska oli aivan sata varma että ukko on siinä... seinässä.:D Lopulta hoksasi kääntyä vasten vaneriovea jonka takana ukko oli. Olen ylpeä miten se jaksoi jatkaa töitä vaikka ilmaisu seinälle oli niin vahva ja katsoi minua hetken jo epäuskoisesti että etkö sinä ämmä tajua!
Viimeinen haku Heidillä oli helppo näkölähtö talon "viimeisen" nurkan taakse. Vielä ei taidot ja maltti riittänyt oikaisemaan suoraan oikealle nurkalle, vaan kiersi koko talon seuraten ukon reittiä.

Kaksi viimeistä lähtöä tehtiinkin poikkeuksellisesti Siinan toimiessa maalimiehenä. Ensimmäiseksi näkölähtönä maakellarin oviaukkoon joka hieman kuopassa. Tätä hajua saikin etsiä vähän pidempään. Kiersi aikansa, kuitenkin oikeilla jäljillä ja kovasti töitä tehden, kunnes hoksasi kääntää nenänsä oikeaan paikkaan.
Viimeinen tehtiin täysin vauhdista pidemmällä välimatkalla, hyvin tuntuu koira irtoavan kauemmaskin. :)
Vielä kun saataisiin täysin vieraita, tai edes vähän vieraampia maalimiehiä millä treenata niin olisi huippua. Vähän kiven alla vaan tuntuu olevan.

Seuraavan kerran pekoillaan viimestään lauantaina, sitten toivottavasti myös kuva aineistoa ja jos jonkun videonkin saisi! Nyt loppuun muutama kuva tämänpäivän ulkoiluista:

Pelastus Koira...?

Niii in... Nyt ollaan jo kolme kertaa käyty treenailemassa hakua Nemon kanssa. Edellisillä kahdella kertaa on maalimiehenä ollut Heidi ja jo heti ensimmäisestä lähetyksestä lähtien tuntu niinkun tuo koira ois tehny tätä hommaa aina. Tiesi tasan mikä oli homman nimi, ja ai että miten se nautti!

Viimeviikolla siis oli Nemon toiset PeKo "treenit" ja saatiin lainata Ricon liiviä (jonka sisään mahtuisi ehkä kaksi Nemoa..), vähän jo siis varusteisiin ehdollistamista.
....Yritin muistella miten nuo viimeviikkoiset reenit meni, mutta menin kyllä jo niin sekasin että taidan kertoa tarkemmin vaan tämänpäiväisestä. Mutta pääasia että Nemo oli aivan maihtava etsijäkoira... niinja.. murtautui sisällä koiraportista ja ulko-ovesta itsensä ulos, koska oli aivan varma ettei Tarmo löydä Heidiä jemmasta omalla treenivuorollaan...

Mutta tämänpäiväiseen.
Tänään meillä oli ensimmäisen kerran mukana Nemolle täysin entuudestaan tuntematon ihminen, Erja. Toisena maalimiehenä jälleen Heidi. Liivin kun sai teini päälleen niin jo etsi Heidin silmätikukseen ja huuti kuin syötävä kun maalimiehet yhtäaikaa lähtivät piiloutumaan vanhaan sikalaan. Lähetyksestä lähti jälleen kuin tykinsuusta ja skannaamaan sikalaa. Hienosti tarkasti koko tilan, kunnes löysi Erjan yhdestä karsinasta... meni nimittäin pikkusen pasmat sekasin jätkällä kun löysikin "väärän" ihmisen. Paukutti, väisti, eikä mennyt palkkarasialle ennen kuin rohkaisin äänellä ja menin ukon vierelle. Järkytyksestä huolimatta lähti muittamutkitta jatkamaan toisen ukon etsintöjä ja sittenpä olikin riemu ylimillään kun Heidi löytyi pahvilevyn takaa metrin korkeudesta "ikkunalaudalta"!
Seuraavaks Erja meni haamuksi talon nurkan taakse. Ekalla lähetyksellä lähti kyllä eteenpäin, kunnes tajusi että eeeeei, Heidihän oli meidän porukassa edelleen, ei siellä mitään etittävää oikeesti oo. No, kutsuin takasin luokse, Erja näyttäytyi uudestaan ja lähetin. Tälläkertaa kävi kurkkaamassa talon nurkalla ja kun näki Erjan, kamala paukutus ja pois ukonluota. -.- Uudestaan samalla tavalla ja nyt ei lähtenyt ukonluo ollenkaan. HUOH! Vieeeelä kerran. Nyt Erja näyttäytyi samalla Nemoa nimeltä huudellen. Lähetin ja juoksin itse Nemon mukana maalimiehelle ja hirveeeet kehut kun meni rasiaa tyhjentämään.
Koska tämä edellinen meni enemmän tai vähemmän penkinalle, otettiin vielä kaksi lyhyttä nökölähtöä (edelleen vieraalla maalimiehellä), joihin lähetin "vauhdista". Suoritti hienosti. Nyt kun Erjakin oli jo ihan kiva, sai yhden helpon piilon hakea. Yhden mutkan kautta (koska itse tyhmänä lähetin liian kaukaa) hienolla työskentelyllä löysi ukon! Eikä epäröinyt enää ollenkaan! Siihen oli hyvä lopettaa! :)

Sieltä löyty pahvin takaa ukko.

Kajaani KV 12.1.2014

 Tänään aamulla neljältä lähdettiin Siinan kanssa ajelemaan kohti Kajaania, paimen kolmikko kyydissä, johon sisältyi Nemo, Otto (Siinan kasvatti), sekä sakemanni narttu Sylvi. Voin kertoa että väsytti, 1,5tunnin yöunilla.

Onneksi tuli ostettua Nemolle oma kangashäkki, oli niin oikea päätös! Sai siellä omassa rauhassaan hengailla, eikä mennyt yliväsyneeksi kiukkuampijaiseksi! 

Ennen kehien alkamista, käytiin pari rundia heittämässä kehässä. Melkein jo lannistuin kuin aamuenerginen teini pomppi vieterinä vieressä ja yritti tunkeutua namitaskuun. Arvostelussa onneksi kuitenkin käyttäytyi rauhallisen letkeästi, Nemosti. Jonka seurauksena: 

 JUN ERI SA JUK1 PU1 SERT VSP!

Maija Sylgrén:

 "9kk. Sopivat rungon mittasuhteet, vielä kauttaaltaan hieman kapea. Hyvä pään malli, miellyttävä ilme. Täyteläinen kuono-osa. Kauniit tummat silmät. Hyvä luusto ja ylälinja. Rintakehä tarvitsee vielä aikaa. Riittävät tasapainoiset kulmaukset. Liikkuu yhdensuuntaisesti, kevyellä askeleella. Hyvä häntä. Karva ei parhaimmillaan. Laatu oikein. Miellyttävä käytös."

 Karvan kunnon allekirjoitan täysin... Jätkä kun päätti pariviikkoa sitten että juu tää talvi oli nyt vissiin tässä, ja rupesi pudottamaan pohjavillaa.. Alkuviikosta se keksi että heeeei, peitinkarvakin täytyy vaihtaa!... Noh, onneks loppuviikoksi kylmeni ja loput karvat pysy koirassa.-.-

Myös Siina esitti ehkä miljoona kasvattiaan ja Sylvin. Sen muistan että kaikilla meni tosi hienosti ja koirat oli toinen toistaan komiampia! Ja niiiin hyvä käytöksisiä koko kööri! Voivoivoi.

Nyt meillä näytetään tältä...:')

Pyhiä arjen keskellä

Joulu oli ja meni. Meillä jouluviikko vietettiin vanhempieni luona Lieksassa, koko koplan kanssa. Nemo viihtyi jo tutuksi tulleessa ympäristössä rennon letkeästi, eikä Hessullakaan (joka oli ensimmäistä kertaa poissa kotoa) montaa hetkeä mennyt kun jo huolta vailla kelliskeli  ympäri huushollia.

Teki Nemolle ihan hyvää päästä "kaupunkiin", missä jokapäivä ulkoilu tarkoitti hihnalenkkiä muiden ihmisten ja koirien joukossa. Kotona kun lenkkeillään irti pelloilla ja metsissä missä tulee korkeintaan orava vastaan..
Onneksi tuon kanssa ohitustilanteet on suht hyvin hanskassa. Ihmisiin ei yleensä noteeraa ollenkaan ja koirienkin kohtaaminen riippuu hyvin paljon siitä, miten vastaan tuleva koira reagoi (= jos toinen koira ei vilkaisekkaan, Nemo tuskin huomaa sitä. Jos toinen koira riehuu, haukkuu, räyhää, Nemo...noh, yleensä yrittää pyytää sitä leikkimään). "Töissä", ei reagoi millään tavalla edes siihen räyhäävään.

Muutama kuva joulunpyhiltä

Nemo vastasi myös joulun piparihaasteeseen

Uudeksivuodeksi palattiin kotiin. Käytiin isännän ja tytön kanssa katsomassa Joensuussa lasten ilotulitus, joka oli oikeinkin mahtava. :) Nemo jäi kotivahdiksi Hessun kanssa.
Kotona otin Nemon pihalle, ei mitään reaktiota naapureista kuuluville ja näkyville ilotulitteille. Tomi ampui navetan takana pari rakettia vielä meidän ollessa pihalla, pieni niiaus josta jatkoi välittömästi tekemisiään.
Nemo pääsi loppujen rakettejen ampumisen ajaksi takaisin sisälle, missä oli oikein rauhassa eikä edes tajunnut ulkona olevan kolmas maailmansota. :)

Torstaina Siina tuli pyörähtämään meillä Aamun ja Ricon kanssa. Olin tehnyt jokaiselle oman jäljen vanhenemaan. Jokainen suoritus kyllä olikin sitten aivan omanlaisensa...
Aamu suoritti oman, yhden_kulman_jäljen, oikein rauhallisesti ja fiksusti.
Rico ja Ricon kaksi kulmaa.. noh.. Rico ehti ukkoja, lukuunottamatta viimeistä 5m jonka suoritti oikein kivasti.
Nemo sensijaan lähti jäljelle kuin tykinsuusta, veti kuin härkä ja meni KOVASTI.... ekaan kulmaan asti joka jo itsessään meni miten meni. Toinen kulma tuli aivan liian nopeasti ja kolmannen kulman ohi mentiin niin että hujahti ja voihan plääh... Nuo matkat tallatessa tuntuu niiiin pitkiltä, sitkun menet sitä suorittamaan niin huomaatkin että kulmien välillä onkin 3m eikä 30m niinkun luulit tallanneesi.-.- Tyhmä minä, TYHMÄ minä.
Noh, Siina tallasi vielä korjaavan jäljen meille vanhenemaan (n.40m, kulma, n40m).
Uudelle jäljelle Nemo lähti taas yhtä vahvasti.. en vaan saa pidettyä sitä kun löytää jäljen! Kulman suoritti jo paremmin, vaikka vähän hapuilua siinäkin oli ja kulmalta lähti kyllä oikeaan suuntaan mutta 2m jäljen vierestä.. Hienosti löysi itse takaisin oikealle jäljelle ja sitten taas mentiin... kovasti.
Uskon kyllä että siitä voisi tulla hyväkin jälkihurtta, kun vaan itse malttaisi sitä useammin treenata! Nyt siis kaikki meille jälkiä tallaamaan, kiitos jo etukäteen. ;P

Tänään käytiin samalla kokoonpanolla reenaamassa kentällä tottelevaisuutta.
Nemo oli tosi iloinen <3 Siina toimi liikkeen sanelijana ja me toteutettiin. Seuraamisessa poikittamista välillä oli, aika paljonkin, mutta miulle on pääasia miten hyvällä mielellä ja vireellä Nemo teki. Sekun saattaa latistua hyvinkin nopeasti.
Jäävissä on alkanut vähän luistamaan... liekkö tuo ikä, vai mikä. Maahan kyllä menee, mutta hiipii-ryömii-valuu mitä lie aina muutaman askeleen. Sitten jäävä seisominen... noh, täydellinen maahanmeno. :D

Ja muilla se reenaamisaika pidetään lyhyenä ehkä sen koiran takia... meillä se pitäs pitää lyhyenä minun takia koska alan sekoilla.. Piti siis ottaa tuo jäävä seisominen uudestaan, luonnollisesti. No mie valopää annan maahanmeno käskyn ja koira putoaa täydellisesti maahan, samalla kun minä säntään jonnekkin (?) "voi vit** mie mokasin, ei pitäny mennä maahan, tyhmä minä!!", johon koira sitten tarjoaa kaikkea mahollista *istu-maahan-istu-seiso-maahan-seiso*.. Niin.... miksi en vaan voinut jatkaa matkaa ja pitää sen maahanmenona, joo en tiiä.
Otin sitten heti perää uuden liikkeestä maahan, ettei Nemolla jäisi tuosta edellisestä mitään hampaankoloon.
No meni jo paremmin, mutta TAAS minä vammaan. Nemo jäi hienosti liikkeestä maahan, jatkan muutaman metrin eteenpäin ja käännyn. Seison sekunnin kunnes: "AINIIN! Miun piti oottaa että sie Siina sanot millon pysähyn 8D ", käännyn kannoillani ja jatkan matkaa.... Nemo on varmaan jo tottunu miun törppöilyyn niin sekään ei lotkauttanu korvaansakaan että ensin käännyn sen eteen ja DADAAA, päätänki jatkaa vielä matkaa. Mutta miun töppäyksiä lukuunottamatta oikein hyvä reeni oli!

Täyskäännös

 Esaber Sterke Mnementh 

9kk