16.8.2015

Ihan oikea VePe koira!


Kai sitä nyt voi virallisesti kutsua VePe-koiraksi kun saatiin lauantaina 15.8. Kuopiossa kunnialla SOVE läpi! :)

Kyllä taas koko kuopio kuuli että on lande paimenet (Siina ja Rico soveilivat myös) tullu mestoille. Sirujen tarkastuksessa semmonen mekkala ja  niin kauniin puhtaaseen haukkuun lietsoi pojat toisensa että... Pieni kävelylenkki vepe paikan viereisessä metsässä olevaan lenkkimaastoon sentään rauhoitti poijjaat ja loppu päivä menikin molempien osalta oikein asiallisesti!

 



Ensimmäinen liike oli veneestä hyppy, täydet 25 pistettä, niinkuin kaikki odotukset olikin.



Myös viennistä täydet 25 pistettä. Tätä jännitin alkuun, koska viikolla treeneissä kääntyi puolessavälin matkaa ja hyvin usein pudottaa esineen jos vastaanottaja ei ole tarpeeksi nopea ottamaan "koppia", nyt kuitenkin piti esineen loppuun asti todella hyvin suussa ja suorastaan tarjosi sitä veneeseen! Huippu Nepi!



Veneen hakuun osasin oddottaa täysiä pisteitä ja niinhän ne kaikki 25 pistettä sieltä tulikin. Ei mitään ongelmia tässäkään liikkeessä. :)

Hukkuvan pelastus.. tästä odotin täysiä pisteitä, mutta tälläkertaa pistesaldo jäi vain 21 pisteeseen. Alkuun Nemo hämmentyi joko hukkuvan punaisesta puvusta, tai patukan olemisesta vasemmassa kädeessä. Kiersi siis hukkuvan etsin tarrattavaa kohdetta. Alusta asti lähti vetämään hukkuvaan hieman vinoon enkä saanut käsimerkein varustetuilla käskyillä sitä korjaamaan linjaa vaan meni kolme metriä (-3 pistettä) maalilinjan ohi. Veneen haussa vielä korjasi selkeästi linjaa kun annoin käskyn, mutta enää ei ilmeisesti jaksanut. Myös yksi miinus piste kun käsimerkki oli pidempi kuin suullinen käsky.




Mutta ainakin on SOVE nyt läpi, pistein 96/100, jotka itseasiassa oli päivän parhaat pisteet koko kokeessa, jos nyt vähän saa leijua! ;)
Hieno rakkine <3

Onnea myös Siina ja Rico SOVEn läpäisemisestä hienoin pistein 92/100! ja erityis suuret kiitokset meidän apuohjaajana erinomaisesti toiminellee Jenni Parkkiselle, KIITOS! :)

Elo-Karelia 2015

Puolivuotinen varoaika viimein lusittu! Sen kunniaksi suunnattiin heti kättelyssä Joensuun omiin kaksipäiväsiin näyttelyihin ihan kivalla menestyksellä. :)

Lauantaina sai tosin hävetä silmät päästään kun nämä maalaisjuntit oli ekan kerran puoleen vuoteen isollakirkolla ja sen kyllä KUULI! Noh, ainakin oli iloinen koira, vähän liiankin..
Holskuja oli yhteensä KV päivänä neljä. 3 narttua ja Nemo.

8.8. KV, tuomari Peter Harsanyi, Unkari:
"Elegant male with good bones. Good foreface. A little bit light skull. Good neck. The loin a little bit short. Correct angulation. Sufficient movement."

AVO ERI SA SERT CACIB PU1 VSP

Naapurin Darra oli hienosti ROP narttu! :) 



Sunnuntaina osattiin jo vähän käyttäytyäkkin ja kaikki sujui muutenkin paljon paremmin ja jouhevammin kuin lauantaina. Enää holskuja oli kehässä vain kaksi, Nemo ja nuorten luokan narttu Raina. 

KR, tuomari Rita Mccarry-Beattie, Irlanti: 
"Very pleasing head and expression. Good length of neck. Well set in the shoulder. Very nicely belenced outline. Moving very ..?.. behind. Super temperament."

AVO ERI SA SERT PU1 ROP (SERTiä en olisi saanut enää vastaanottaa, kun edellisenä päivänä sain jo 2v sertin joka oli meille viimeinen muotovalion arvoon vaadittava serti, mutta en tiennyt sitä vielä siinä kohtaa niin en osannut kyseenalaistaa kun kehäsihteerikään ei edes kysynyt saanko sen vastaanottaa.. noh, kyllä ne kennelliitossa sen jättää hyväksymättä ja kun ei ketään varasertiläistäkään ollut niin kukaan tuskin suuremmin asiasta kärsi.)

Pyörähdettiin myös ryhmäkehässä, mutta sieltä tuli holskuille (pitkis ja lyhkäri) hyvin nopeasti lähtöpassit, kuten arvata saattaa.

12.4.2015

Sinä palasit, motivaatio!

Tuon eturauhas episodin jälkeen oma motivaationi katosi täysin, kuin seinään. Ja jotenkin sain vielä luotua itselleni ahdistuksen ja jonkun sortin stressin siitä, että nyt kun ollaan pakollisella kisavapaalla, niin nyt on aikaa (=nyt on PAKKO) treenata asioita huolella ja viedä koiraa rauhassa eteenpäin ja vahvistaa kaikkea jo opittua.. Treenit alkoi mennä huolella persiilleen koska lähimmät tavotteet oli vasta elokuulla asti ja se turhautti.
Menin aina treenaamaan asenteella "mitähän tekisin, ei kiinnosta, ihan sama" ja Nemo, joka niin herkästi peilaa muutenkin minun mielentilaan, on treeneissä luonnollisesti ihan kysymysmerkkinä "mitä sinä tahdot, voitko päättää, mitä minä teen väärin, KERRO MINULLE!". Äänenkäyttö ja typerä huolimattomuus ja muu perseily lisääntyi enkä osannut/jaksanut/halunnut reagoida ja puuttua niihin, ainakaan sillä tavalla miten olisi pitänyt. Pilasin esim meidän noudon täysin.

Viikko sitten annoin viimein itselleni "luvan" olla treenamatta. Parempi etten tee mitään jos oma pälli ei kestä ja sillä aiheutan vaan hallaa meille. 
Perjantaina kävin Miian asiakkaana kampaajalla ja sain jo pienen valon pilkahduksen jatkoa ajatellen. Pohdittiin mm. uutta lähestymistapaa meidän jäljestystä ajatellen ja Miia ehdotti seuraavaksi tavoitteeksi JK1 "hakemista". Siinä olisi meille varmasti tarpeeksi haastetta ja tekemistä nyt seuraavan 4kk ajaksi ja minun pällilläkin olisi mahdollisuus pysyä kasassa, koska minulle aivan uutta ja ihmeellistä, joten mielenkiintokin säilyy. Unohdan siis tokon ja sen TK2 hetkeksi kokonaan..

Eilen, lauanataina, meillä oli sitten vähän isommalla porukalla tottis treenit. Ja ah, aurinko paistoi niiiin kivasti! Olin kuin uusi ihminen varmasti osittain säästä, mutta myös perjantaisesta keskustelusta johtuen. Treeneihin menin kuitenkin asenteella, että jos treeni fiilis ei ole kohdallaa, en ota Nemoa kentälle, katson ja kuvaan muiden treenejä. Alkuun otettiin ryhmäpaikkamakuu viiden muun koiran kanssa, ilman mitään ongelmia vaikka toinen koira nousi ja lähti ohjaajaansa kohti pariin otteeseen.

Kuva: Heidi Pöyhönen

Hyvän tovin katsoin muiden tekemistä ennen kuin otettiin Nemo kentälle. Nemolle tehtiin pelkästään eteenmenoa muutama kerta, jonka lomassa se tarjosi aivan mielettömän upeaa seuraamista! Eipä ole yli kahteen kuukauteen tätä koiraa näkynyt! Se palo, mikä koiran silmistä näkyi taas pitkästä aikaa treenaamista kohtaan <3 teki mieli itkeä onnesta. Ja se tunne kun treenaminen tuntui pitkästä aikaa itsestäkin hyvältä, eikä pakko pullalta. Oon niin onnellinen.
Kuvat Siina J

Se jää nähtäväksi, ollaanko me tänä syksynä vielä valmiita jälki kokeeseen, mutta sitä kohti treenataan ja eletään sitten sen mukaan miten kehitytään. :)

Eilen muistelin myös jo VePe käskyjä tulevaa treenikautta varten!





22.2.2015

Sattumusten helmikuu

Joo o.. On ollu taas niin mieleen painuva kuukausi että terve!

VOL 1. Toko koe

Alotetaanpa vaikka nyt tuosta Toko kokeesta, joka oli Pieksämäellä 7.2. Ei nimittäin mennyt ihan niinku siinä strömsöössä. Olin ekaa kertaa yksin kokeessa, taisiis että Siina ei ollut mukana, Tomi ja Milja kylläkin jotka sitten hävisi jonnekkin pulkkamäkee kokeen ajaksi. Paikkamakuu meni tosi kivasti. Nepi pysyi varmana maassa vaikka viereinen koira nousi istumaan ja piippasi jonkun verran. Saatiin 9½ , koska maahanmeno oli hieman hidas.
Ehdin ennen omaa suoritusta katsoa muutaman edeltävän koirakon, ja tuomarin pisteytystä seuratessa tuli todella itsevarma olo, että nyt ollaan kyllä ainakin kärki kolmikossa ja ykkös tulos on varma sen perusteella mitä Nemo on antanut treeneissä itsestään irti ja miltä se paikanpäällä tuntui lämpätessä. Oli ihan huikee, koska itsekkin olin niin varmalla fiiliksellä.
No mentiin siitä sitten halliin heti kun edellinen oli tehnyt hypyn loppuun ja oli lähtemässä pois. Pallo oli taskussa niinkuin aina, mutta tälläkertaa ei ollutkaan sitä kaveria kelle olisin hivuttanut pallon Nemolta salaa. Itseasiassa hallissa ei ollut ristinsielua tuomari ja liikkurin lisäksi, enkä saanut annettua palloa kellekkään, joten yritin huomaamattomasti jättää pallon kehän laidassa olevalle pöydällä. No huomaamatonta se ei yrityksestä huolimatta ilmeisesti ollut.. Nemo sulki koko muun maailman tekemiseltä ja ainoa ajatus sen päässä oli pöydällä oleva pallo.

Seuraaminen oli täyttä kuraa.. Korvat lintassa ja "elämä on paskaa" asenteella. Käännökset surkeat, pysähdyksessäkin taisi yrittää lähteä täyskäännökseen ja loppu perusasentoon ei olisi istunut. Pisteitä kuitenkin 8.

Liikkeestä maahan, seurasi samalla olemuksella kun kaaviossakin ja maahanmeno tuntui omasta vinkkelistä hitaalta. 9½.

Luoksetulo oli hyvä. Vauhdikas ja rento, oikein hyvä stoppi. Eteenkin tuli laukalla ja suoraan. Mutta sivulle tulo edestä tuotti ongelmia (???).Olin siinä vaiheessa jo niin turhautunut että annoin sille "sivulle" käskyn niin monesti että se perusasento oli hyvä, ehkä 10kertaa.. Tähän liikkeeseen vähäsanainen tuomarikin kommentoi että "sehän oli todella hyvä luoksetulo, melkein kympin arvonen, mutta sitten alkoi tulla käskyä käskyn perään niin pakko nollata", eli siis liikeestä 0.

Liikkeestä seiso. Seuraaminen edelleen juost sieltä ja syvältä. Pysähty ok, mutta en tiedä ottiko askelia. Ainakin paikallaan pysy koko sen ajan kun oli minun näkökentässä. 9.

Nouto. Tätä olin odottanu. Tällä saan meidän mielentilan kohoomaan, JES! Lähti tosi hyvin kapulalle ja otti sen suuhunkin nätisti eikä "törmännyt" siihen. Lähti myös lupaavasti takasin päin, kunnes muisti että liikkuri oli käynyt pöydältä kapulan ja varmasti myös hänen pallonsa (joka oli tosin 10m päästä pöydästä jolla liikkuri kävi) ja lähti kapulan kanssa liikkuri kohti. Liikkuri kun käänsi vain katseensa pois koirasta, Nemo "tajusi" ettei pallo ole hänellä, heitti uukkarin ja ampaisi pallopöytää kohti jolloin minä karjaisin sille... jotain. 0..


Kaukot oli hitaat ja viimeisellä siirtymällä taisi aavistuksen etutassut liikkuakkin. 8½.

Este hyppy oli pallopöytää kohti. Annoin käskyn, "hyppy", ja koira ampaisi täysillä palloa kohti jolloin samassa karjaisin sille "HEI". Pysähtyi kun seinään, esteen vierelle, eikä hievahtanutkaan.. ilme oli lähinnä "aiii saatana ei se antanutkaan vapautuskäskyä...". Pyysin takaisin sivulle ja siitä täydellinen hyppy kokonaisuus, mutta eipä se enää mitään auttanut. 0.

Kokonaisvaikutelma 8.

VOL 2. Eturauhanen 

Että semmosta... Lähdettiin kuun alussa pitkästä aikaa Tiinan ja Darran kanssa ulkoilemaan. Päästiin kuoringan parkkipaikalle mistä oli tarkoitus jatkaa jäälle. Nemo kävi totaalisen ylikierroksilla jo parkkipaikalla ja ensimmäinen 15min meni siihen että sain koirani ulos Tiinan autosta ilman ääntä. Vaikka eihän se hiljaisuus montaa nanosekuntia kestänyt. Kun sain kiljukaulan vähän rauhallisempaan mielentilaan ja hetkeksi hiljaa, päästettiin raitapaidat purkamaan paineita ja kyllä ne riehuikin.
Alku meni ok, kun molemmat pääsi pitkästä aikaa irrottelemaan. Olivat jopa yllättävän hiljaa ja malttoivat painiakkin. Puolen tunnin päästä alkoi enimmät höyryt olla päästelty ja Nemo hoksasi että hänhän on naisen kanssa liikenteessä. Siitä alkoi pyllyn jallittaminen ja "panovinkuminen", hormooneista kiihtyneenä ja riehumisesta hotki myös lunta/jäätä minkä kerkesi. Sanoinkin jossain vaiheessa Tiinalle että kylläpä hassusti turvottaa Nemon aamulla syömä jauhettu ankka sitä.
Vähän ennen poislähtöä molempien huomio kiinnittyi veriseen pissaan jota oli lumella. Pyyhittiin puhtaalla paperilla molempien värkit mutta kummaltakaan ei mitään näyttänyt jäävän paperiin ja ajateltiin sen ehkä olleen jonkun muun tekosia. Lähdettiin kuitenin takaisin autolle päin.
Juuri ennen jäältä parkkialueelle nousua Nemo pissasi meidän edessä, verta, paljon. Samassa otin Nemon ensimmäisen kerran lähemmäs itseäni ja se oli järkyttävän turvoksissa! Kuin ilmapallo olisi puhallettu sen sisään.
Heti soittamaan klinikalle mistä kertomukseni jälkeen käskettiin heittää koira heti autoon ja lähteä tulemaan paikanpäälle, kysyivät myös onko yrittänyt oksentaa, mitä ei kuitenkaan ollut tehnyt.
Päästiin paikalle ja käytiin ilmottautumassa. Saatiin astia mihin ottaa virtsanäytä samalla kun käyn koiran hakemassa. Tiinan ensimmäinen kommentti kun avattiin kontti "se on oksentanut". Jahass.
Saatiin pissanäyte heti ja oltiin molemmat leuka polvissa ja silmät puoliksi päästä ulkona: Nemon pissa oli mustaa. Verta oli niin paljon että se oli värjännyt pissan oikeasti mustaksi!

Pitkän odottelun jälkeen päästiin tutkimushuoneeseen jossa Nemo sai lähinnä vaan rauhoittavaa röntgen kuvaa varten. Kuulin myös kun hoitaja sanoi pissanäytteestä että PH-arvot huitelee missäsattuu, eikä muusta saa selvää kun virtsa oli niin tummaa.
Nemo kuvattiin ja lääkäri huikkasi ohimennen että sillä on mahassa outo massa? Oookoo..? Meidät otettiin taas tutkimushuoneeseen jossa Nemon mahalaukku tyhjennettiin letkulla. Siitä takaisin röntgeniin. Enää ei mennyt kauaa kun lääkäri tuli kertomaan että meillä oli ollut itseasiassa kaksi eri asiaa mitä hoidettiin. Ensinnäkin se turpoaminen oli johtunut lumen ja jään syömisestä (sitä, miten se siitä johtui, en ehtinyt saada vastausta). Veren pissaaminen taas oli johtunut hyvälaatuisesta eturauhasen laajentumisesta. Nemo sai hormoonipiikin, sekä antibiootin ja kipulääkkeen piikkinä ja reseptin neljään lääkkeeseen. Mahan takia enää samana iltana ei saanut antaa edes vettä, seuraavana kahtena päivänä ei murustakaan ruokaa ja vettä vain pienissä määrin.

Eturauhas ongelmaa olen melkein odottanut, että millon tuolle moinen nakki napsahtaa. Sen verran kova hormoonihyrrä uros hän on. Vaikka pakosti se on siellä taustalla jo jonkun aikaa ollut, mutta ei vain ole oirehtinut. Nyt sitten juuri pennuista luopuneen nartun hajut ja seura oli liikaa ja laukaisi piilevän ongelman todella voimakkaasti.

KIRSIKKANA kakukun päällä.. Hormoonilääkitys tarkoittaa meille 6 kuukauden varoaikaa ja pysytellään siis elokuun alkuun asti poissa kisakentiltä ja näyttelykehistä. Kiva.
Se siitä TK2:sta ennen sääntömuutoksia. No mutta, onneksi oon jo ehtinyt totutella asiaan ja yritän olla murehtimatta kaikkea sitä mistä jäädään tänä kesänä paitsi.. Ja treenatahan saa just niin paljon kun hyvältä tuntuu ja niin me myös tehään! :)

Loppukevennys
 

18.1.2015

Ilomantsi RN

 NUO EH

 
Irina Poletaeva:
"Erittäin hyvä tyyppi. Pitkärunkoinen. Hyvä luusto. Pään linjat voisivat olla paremmat. Oikea hampaisto. Hyvä kaula ja selkä. Pitkä lanne. Rintalasta ei riittävän pitkä. Hyvät kulmaukset. Melko hyvä liike. Erinomainen karvapeite ja väritys. Erinomainen luonne."

Tänään Nemo liikkui todella huonosti/jäykästi kehässä, jonka luulen johtuvan erittäin liukkaasta alustasta, monet koirat liukastelivat huomattavasti. Oli vain yksi suora matto nurkasta nurkkaan..
Muuten Nemo oli mielestäni tänään kauniimpi kuin viikko sitten, pitkälti siitä syystä että sain sille vähän massaa, eikä ollut yhtä luuviulu kuin Kajaanissa. Erityisen tyytyväinen olen siihen miten kauniisti teini jaksoi seisoa, sekä ettei antanut juoksuisen kanssamatkaajan häiritä.:) 
Seuraavat näyttelyt onkin varmaan vasta pääsiäisenä, Lappeenrannassa.


 


 

17.1.2015

Tavoitteet 2015

Okei, eli lupasin tämänkin postauksen kasata tänne.
En ole koskaan ollut kovin ronkeli tavotteiden suhteen, enkä tahdo asettaa itselleni liian suuria tavotteita liian pitkällä aikavälillä. Ehkä minun pitäisi olla enemmän kunnianhimoinen ja haastaa itseäni rohkeammin? En tiedä.. Mutta ainakin vielä olen kokenut, että minulle sopii paremmin tämä päivä- ja vuosi kerrallaan eläminen, kuin viiden vuoden päähän asetetut "Toko maailmanmestari" -tavoitteet. Pessimistit ei pety, vai miten se meni?

Terveenä pysyminen, niin omalta kuin koiranki osalta, on tietysti yksi tavotteista. Kelläpä ei. Myös yhteiskuntakelpoisuutta olisi tarkoitus ylläpitää, vieläkin paremmin kuin kuluneena vuonna. Mutta nyt näihin helpommin listattaviin asioihin. :)

  • TK2 ennen sääntömuutoksia
  • VOI liikkeet kasaan (VOI1 ?)
  • Vepestä sove ja ainakin yksi ALO1 tulos
  • Jäljelle esineilmaisun aloittelu
  • Peko ilmaisu (rulla)
 
  •  MH luonnekuvaus
  • Luonnetesti

  • Suomen muotovalio
  • Joku ulkomaan näyttely

  • Virallinen selkälausunto
  • Silmä ja sydän tarkki
 
  • Merkkailutaipumus kuriin, joka onkin jo lähtenyt ihan hyvin etenemään

Semmoiset tavotteet nyt näin äkkiseltään tuli mieleen. Katsotaan vuoden lopussa mitä on saatu lunastettua ja onko jotain jäänyt tekemättä. Tai kenties tullut jotain extraa toteutettua!
Blogin aktiivisempaa päivittämistä en uskalla luvata, mutta toki yritän parhaani. :)


12.1.2015

Kajaani KV

Eilen aamulla heräsin puolituntia ennen herätyskellon sointia. Olin edellis iltana antanut Nemolle sulatetun kalkkunankaulan ja yrjösi sitä sitten näyttelyaamunaan. Tyhmä tyhmä tyhmä. Nemo syö siis paljon kalkkunan- ja broilerin kauloja, sekä siipiä, mutta aina jäisenä koska sulana saa purtua isompia paloja ja nielee ne kokonaisena -> oksentaa ne sitten pois kun eivät sulakkaan vatsassa, harmi vaan että muistin tämän vasta aamulla siivotessani sen oksennusta olohuoneen matolta.

Annoin tuhdin, nappulapainottesen aamuruuan jahka ne hieman turpoaisi vatsassa ja kyljet ei olisi niin lommolla oksentelun jälkeen.

Aamutohinoitten jälkeen ajettiin Siinan luokse, mistä jatkettiin Siinan ja Demin kanssa matkaa Kajaaniin. Paikanpäälle päästiin ja käveltiin jo sisällekkin asti kunnes muistettiin että Nemon numerolappu unohtui auton hanskalokeroon, eikä auttanut muu kuin kassit ja kevythäkki olalla, sekä koira kädessä, kääntyä kannoillaan ja lähteä takaisin sinne jäiseen tuuleen.
Näyttelypaikalla saatiin hetki odotella, annoin Nepille vielä nappuloita jos saisin sen vähän turpoamaan ja juuri kun olin astumassa vessaan, Siina ryntää huutamaan "Noora teiän vuoro onki jo nyt!". Elettiin siis oletuksessa että pk holskut on ennen lyhkäreitä. No, siitä sitten iskin Nemon piuhaan ja suoraan häkistä kehään. En ehtinyt omia vaatteita paljon vaihtelemaan ja kipitin sitten kehässä kaksi kokoa liian pieni fleece takki päällä niin että jokapuolelta tursusi jotain. -.- Tosi kiva.

Nemo oli ainut uros ja tämä oli ehkä pikaisin kehässä pyörähdys ikinä! Kaikin puolin.
Pölähdettiin siis kehään, molemmat aivan pihalla kaikesta, etenkin minä kun en ehtinyt kasata ajatuksia missään välissä. Tuomari tuli Nemon luo katsoi hampaat (TODELLA ronskisti, työnsi koko käden koiran suuhun, tunnusteli ja katsoi kaikki hampaat läpi, lopuksi jopa avasi koko koiran suun ja kurkkasi sisään :'D), pyyhkäisi kerran kevyesti kädellään selän ja tarkasti pallit. Thats it. Sitten juoksutti meidät kerran ympäri ja edestakaisin, Nemo liikkui omasta kuvakulmastani nähden oikein mukavasti. Hyvä että ehdin laittaa Nemon seisomaan tuomaripöydän eteen kun jo sain SERT ja CACIB ruusukkeet ja laput käteeni. Kaikki kävi niin nopeasti ja touhottaen etten edes tajunnut olisiko tuomari halunnut jotain sanoa kun vaan kiitin englanniksi ja samaa tohina juoksua jatkoin ulos kehästä.. Ei sovi miulle tämmön touhottaminen, tarviin miettimishetken! :D

Narttuja oli kolme, kaksi AVOinta, sekä Sannin junnu, Raina, joka oli myös paras narttu.
ROPpi kehässäkään ei kauan vierähtänyt, juostiin yksi kierros ja sain ROP ruusukkeen käteeni ennen kun olin edes juoksemistani ehtinyt lopettaa!




NUO ERI NUK1 SA PU1 SERT CACIB ROP

Jancik Leos:
 "Tyypillinen pää. Oikea purenta ja hampaat. Tummat silmät, oikeat korvat. Erinomainen rakenne. Oikein kulmautunut. Liikkuu oikein kauniisti! Oikea häntä. Tavanomainen turkki.
Tuomari tykkäsi älyttömästi ja kävi useamman kerran kehumassa(?) ja hokemassa sanaa perfect! :')

Typerä Nemo halusi vaan lirttailla ihanalle Rainalle eikä keskittynyt yhtään olemaan kaunis!