Kuntoutumista kaupungilla

Tänään lähdettiin sunnuntain ratoksi Joensuun keskustaan vähän virkistämään mieltä ja kuntouttamaan tassua kolmen viikon sairaslevon jäljiltä. Seuralaisiamme, Siinaa ja Ricoa, odotellessa otin Nemon jo autosta ulos, koska tiesin että se pistään täysin ranttaliksi tuon energia patoutumansa kanssa.
Noin 50m matka edettiin askel kerrallaan, heti kun huuto alkoi pysähdyin, käänsin katseeni pois päin koirasta ja odotin rauhassa että vuotaminen loppuu. Tosiaan, 50m edettiin tällätavalla, askel kerrallaan. Välillä hiljaisuutta sai odottaa reilun minuutin, välillä se saavutettiin muutamassa sekunnissa. Yhtäkkiä Nemon päässä naksahti ja valittaminen loppui kuin seinään. Käveltiin vielä jokunen metri, mutkitellen ja pysähdellen, jonka jälkeen palattiin autolle, tämä meni aivan nappiin kaikin puolin. Täysi hiljaisuus jatkui autolle asti ja kivan kuuliainen koira seurasi ehdoitta minun tekemisiäni, juuri sellainen kuin mielestäni hihnakävelyssä täytyykin olla.

Autolla ei montaa hetkeä ehditty viettää kun lenkkiseuramme saapui paikalle. Nyt jälkeenpäin melkeen ottaa päähän tämä typeryys, että tulikin vielä niin täydellisen onnistumisen jälkeen pilattua se mielentila mikä meillä molemmilla Nemon kanssa oli.
Noh, Nemo ulos autosta ja taas tämä show alkoi alusta. Kun vihdoin päästiin liikkeelle, oli välissä kivojakin pätkiä, mutta pitkälti kaikki Nemon keskittyminen meni Ricoon, mitä minä en siedä yhtään. Päästiin kierroksemme loppuun, eikä ainakaan millekkään ympäristö häiriöille reagoinut mitenkään, tai mitenpä olisi voinutkaan kun kaikki keskittyminen meni juosten kusemiseen tai Ricon fanitukseen...-.-'
Kierroksen loppuun istuttiin vielä penkeille muistuttamaan poikia odottamisesta ja malttamisesta. Alku sujuikin hyvin ja molemmat rauhottui kivasti. Ricoa vähän ällötti Nemon kiinnostus, mutta hyvin jätti Nemo urpoilematta. Loppuakohden alkoi taas käydä nuoren miehen olo rauhattomaksi, liekkö alkanut tassu puutua paketissa kun ei mikään asento ollut enää hyvä. Molemmat kuitenkin rauhottui vielä toviksi, mistä olikin hyvä jatkaa autolle lepäämään.

Niinja jos jollain on vinkkejä miten saa edes vähennettyä tuota merkkailua niin kaikki, siis KAIKKI, vinkit otetaan huomioon. Minulla alkaa huumorintaju ja keinot loppumaan tuon kanssa.
Herra teinikoira kun siis voi kusta haistelematta, pysähtymättä ja täysin huomaamattomasti ihan ongelmitta.