16.8.2015

Ihan oikea VePe koira!


Kai sitä nyt voi virallisesti kutsua VePe-koiraksi kun saatiin lauantaina 15.8. Kuopiossa kunnialla SOVE läpi! :)

Kyllä taas koko kuopio kuuli että on lande paimenet (Siina ja Rico soveilivat myös) tullu mestoille. Sirujen tarkastuksessa semmonen mekkala ja  niin kauniin puhtaaseen haukkuun lietsoi pojat toisensa että... Pieni kävelylenkki vepe paikan viereisessä metsässä olevaan lenkkimaastoon sentään rauhoitti poijjaat ja loppu päivä menikin molempien osalta oikein asiallisesti!

 



Ensimmäinen liike oli veneestä hyppy, täydet 25 pistettä, niinkuin kaikki odotukset olikin.



Myös viennistä täydet 25 pistettä. Tätä jännitin alkuun, koska viikolla treeneissä kääntyi puolessavälin matkaa ja hyvin usein pudottaa esineen jos vastaanottaja ei ole tarpeeksi nopea ottamaan "koppia", nyt kuitenkin piti esineen loppuun asti todella hyvin suussa ja suorastaan tarjosi sitä veneeseen! Huippu Nepi!



Veneen hakuun osasin oddottaa täysiä pisteitä ja niinhän ne kaikki 25 pistettä sieltä tulikin. Ei mitään ongelmia tässäkään liikkeessä. :)

Hukkuvan pelastus.. tästä odotin täysiä pisteitä, mutta tälläkertaa pistesaldo jäi vain 21 pisteeseen. Alkuun Nemo hämmentyi joko hukkuvan punaisesta puvusta, tai patukan olemisesta vasemmassa kädeessä. Kiersi siis hukkuvan etsin tarrattavaa kohdetta. Alusta asti lähti vetämään hukkuvaan hieman vinoon enkä saanut käsimerkein varustetuilla käskyillä sitä korjaamaan linjaa vaan meni kolme metriä (-3 pistettä) maalilinjan ohi. Veneen haussa vielä korjasi selkeästi linjaa kun annoin käskyn, mutta enää ei ilmeisesti jaksanut. Myös yksi miinus piste kun käsimerkki oli pidempi kuin suullinen käsky.




Mutta ainakin on SOVE nyt läpi, pistein 96/100, jotka itseasiassa oli päivän parhaat pisteet koko kokeessa, jos nyt vähän saa leijua! ;)
Hieno rakkine <3

Onnea myös Siina ja Rico SOVEn läpäisemisestä hienoin pistein 92/100! ja erityis suuret kiitokset meidän apuohjaajana erinomaisesti toiminellee Jenni Parkkiselle, KIITOS! :)

Elo-Karelia 2015

Puolivuotinen varoaika viimein lusittu! Sen kunniaksi suunnattiin heti kättelyssä Joensuun omiin kaksipäiväsiin näyttelyihin ihan kivalla menestyksellä. :)

Lauantaina sai tosin hävetä silmät päästään kun nämä maalaisjuntit oli ekan kerran puoleen vuoteen isollakirkolla ja sen kyllä KUULI! Noh, ainakin oli iloinen koira, vähän liiankin..
Holskuja oli yhteensä KV päivänä neljä. 3 narttua ja Nemo.

8.8. KV, tuomari Peter Harsanyi, Unkari:
"Elegant male with good bones. Good foreface. A little bit light skull. Good neck. The loin a little bit short. Correct angulation. Sufficient movement."

AVO ERI SA SERT CACIB PU1 VSP

Naapurin Darra oli hienosti ROP narttu! :) 



Sunnuntaina osattiin jo vähän käyttäytyäkkin ja kaikki sujui muutenkin paljon paremmin ja jouhevammin kuin lauantaina. Enää holskuja oli kehässä vain kaksi, Nemo ja nuorten luokan narttu Raina. 

KR, tuomari Rita Mccarry-Beattie, Irlanti: 
"Very pleasing head and expression. Good length of neck. Well set in the shoulder. Very nicely belenced outline. Moving very ..?.. behind. Super temperament."

AVO ERI SA SERT PU1 ROP (SERTiä en olisi saanut enää vastaanottaa, kun edellisenä päivänä sain jo 2v sertin joka oli meille viimeinen muotovalion arvoon vaadittava serti, mutta en tiennyt sitä vielä siinä kohtaa niin en osannut kyseenalaistaa kun kehäsihteerikään ei edes kysynyt saanko sen vastaanottaa.. noh, kyllä ne kennelliitossa sen jättää hyväksymättä ja kun ei ketään varasertiläistäkään ollut niin kukaan tuskin suuremmin asiasta kärsi.)

Pyörähdettiin myös ryhmäkehässä, mutta sieltä tuli holskuille (pitkis ja lyhkäri) hyvin nopeasti lähtöpassit, kuten arvata saattaa.

12.4.2015

Sinä palasit, motivaatio!

Tuon eturauhas episodin jälkeen oma motivaationi katosi täysin, kuin seinään. Ja jotenkin sain vielä luotua itselleni ahdistuksen ja jonkun sortin stressin siitä, että nyt kun ollaan pakollisella kisavapaalla, niin nyt on aikaa (=nyt on PAKKO) treenata asioita huolella ja viedä koiraa rauhassa eteenpäin ja vahvistaa kaikkea jo opittua.. Treenit alkoi mennä huolella persiilleen koska lähimmät tavotteet oli vasta elokuulla asti ja se turhautti.
Menin aina treenaamaan asenteella "mitähän tekisin, ei kiinnosta, ihan sama" ja Nemo, joka niin herkästi peilaa muutenkin minun mielentilaan, on treeneissä luonnollisesti ihan kysymysmerkkinä "mitä sinä tahdot, voitko päättää, mitä minä teen väärin, KERRO MINULLE!". Äänenkäyttö ja typerä huolimattomuus ja muu perseily lisääntyi enkä osannut/jaksanut/halunnut reagoida ja puuttua niihin, ainakaan sillä tavalla miten olisi pitänyt. Pilasin esim meidän noudon täysin.

Viikko sitten annoin viimein itselleni "luvan" olla treenamatta. Parempi etten tee mitään jos oma pälli ei kestä ja sillä aiheutan vaan hallaa meille. 
Perjantaina kävin Miian asiakkaana kampaajalla ja sain jo pienen valon pilkahduksen jatkoa ajatellen. Pohdittiin mm. uutta lähestymistapaa meidän jäljestystä ajatellen ja Miia ehdotti seuraavaksi tavoitteeksi JK1 "hakemista". Siinä olisi meille varmasti tarpeeksi haastetta ja tekemistä nyt seuraavan 4kk ajaksi ja minun pällilläkin olisi mahdollisuus pysyä kasassa, koska minulle aivan uutta ja ihmeellistä, joten mielenkiintokin säilyy. Unohdan siis tokon ja sen TK2 hetkeksi kokonaan..

Eilen, lauanataina, meillä oli sitten vähän isommalla porukalla tottis treenit. Ja ah, aurinko paistoi niiiin kivasti! Olin kuin uusi ihminen varmasti osittain säästä, mutta myös perjantaisesta keskustelusta johtuen. Treeneihin menin kuitenkin asenteella, että jos treeni fiilis ei ole kohdallaa, en ota Nemoa kentälle, katson ja kuvaan muiden treenejä. Alkuun otettiin ryhmäpaikkamakuu viiden muun koiran kanssa, ilman mitään ongelmia vaikka toinen koira nousi ja lähti ohjaajaansa kohti pariin otteeseen.

Kuva: Heidi Pöyhönen

Hyvän tovin katsoin muiden tekemistä ennen kuin otettiin Nemo kentälle. Nemolle tehtiin pelkästään eteenmenoa muutama kerta, jonka lomassa se tarjosi aivan mielettömän upeaa seuraamista! Eipä ole yli kahteen kuukauteen tätä koiraa näkynyt! Se palo, mikä koiran silmistä näkyi taas pitkästä aikaa treenaamista kohtaan <3 teki mieli itkeä onnesta. Ja se tunne kun treenaminen tuntui pitkästä aikaa itsestäkin hyvältä, eikä pakko pullalta. Oon niin onnellinen.
Kuvat Siina J

Se jää nähtäväksi, ollaanko me tänä syksynä vielä valmiita jälki kokeeseen, mutta sitä kohti treenataan ja eletään sitten sen mukaan miten kehitytään. :)

Eilen muistelin myös jo VePe käskyjä tulevaa treenikautta varten!





22.2.2015

Sattumusten helmikuu

Joo o.. On ollu taas niin mieleen painuva kuukausi että terve!

VOL 1. Toko koe

Alotetaanpa vaikka nyt tuosta Toko kokeesta, joka oli Pieksämäellä 7.2. Ei nimittäin mennyt ihan niinku siinä strömsöössä. Olin ekaa kertaa yksin kokeessa, taisiis että Siina ei ollut mukana, Tomi ja Milja kylläkin jotka sitten hävisi jonnekkin pulkkamäkee kokeen ajaksi. Paikkamakuu meni tosi kivasti. Nepi pysyi varmana maassa vaikka viereinen koira nousi istumaan ja piippasi jonkun verran. Saatiin 9½ , koska maahanmeno oli hieman hidas.
Ehdin ennen omaa suoritusta katsoa muutaman edeltävän koirakon, ja tuomarin pisteytystä seuratessa tuli todella itsevarma olo, että nyt ollaan kyllä ainakin kärki kolmikossa ja ykkös tulos on varma sen perusteella mitä Nemo on antanut treeneissä itsestään irti ja miltä se paikanpäällä tuntui lämpätessä. Oli ihan huikee, koska itsekkin olin niin varmalla fiiliksellä.
No mentiin siitä sitten halliin heti kun edellinen oli tehnyt hypyn loppuun ja oli lähtemässä pois. Pallo oli taskussa niinkuin aina, mutta tälläkertaa ei ollutkaan sitä kaveria kelle olisin hivuttanut pallon Nemolta salaa. Itseasiassa hallissa ei ollut ristinsielua tuomari ja liikkurin lisäksi, enkä saanut annettua palloa kellekkään, joten yritin huomaamattomasti jättää pallon kehän laidassa olevalle pöydällä. No huomaamatonta se ei yrityksestä huolimatta ilmeisesti ollut.. Nemo sulki koko muun maailman tekemiseltä ja ainoa ajatus sen päässä oli pöydällä oleva pallo.

Seuraaminen oli täyttä kuraa.. Korvat lintassa ja "elämä on paskaa" asenteella. Käännökset surkeat, pysähdyksessäkin taisi yrittää lähteä täyskäännökseen ja loppu perusasentoon ei olisi istunut. Pisteitä kuitenkin 8.

Liikkeestä maahan, seurasi samalla olemuksella kun kaaviossakin ja maahanmeno tuntui omasta vinkkelistä hitaalta. 9½.

Luoksetulo oli hyvä. Vauhdikas ja rento, oikein hyvä stoppi. Eteenkin tuli laukalla ja suoraan. Mutta sivulle tulo edestä tuotti ongelmia (???).Olin siinä vaiheessa jo niin turhautunut että annoin sille "sivulle" käskyn niin monesti että se perusasento oli hyvä, ehkä 10kertaa.. Tähän liikkeeseen vähäsanainen tuomarikin kommentoi että "sehän oli todella hyvä luoksetulo, melkein kympin arvonen, mutta sitten alkoi tulla käskyä käskyn perään niin pakko nollata", eli siis liikeestä 0.

Liikkeestä seiso. Seuraaminen edelleen juost sieltä ja syvältä. Pysähty ok, mutta en tiedä ottiko askelia. Ainakin paikallaan pysy koko sen ajan kun oli minun näkökentässä. 9.

Nouto. Tätä olin odottanu. Tällä saan meidän mielentilan kohoomaan, JES! Lähti tosi hyvin kapulalle ja otti sen suuhunkin nätisti eikä "törmännyt" siihen. Lähti myös lupaavasti takasin päin, kunnes muisti että liikkuri oli käynyt pöydältä kapulan ja varmasti myös hänen pallonsa (joka oli tosin 10m päästä pöydästä jolla liikkuri kävi) ja lähti kapulan kanssa liikkuri kohti. Liikkuri kun käänsi vain katseensa pois koirasta, Nemo "tajusi" ettei pallo ole hänellä, heitti uukkarin ja ampaisi pallopöytää kohti jolloin minä karjaisin sille... jotain. 0..


Kaukot oli hitaat ja viimeisellä siirtymällä taisi aavistuksen etutassut liikkuakkin. 8½.

Este hyppy oli pallopöytää kohti. Annoin käskyn, "hyppy", ja koira ampaisi täysillä palloa kohti jolloin samassa karjaisin sille "HEI". Pysähtyi kun seinään, esteen vierelle, eikä hievahtanutkaan.. ilme oli lähinnä "aiii saatana ei se antanutkaan vapautuskäskyä...". Pyysin takaisin sivulle ja siitä täydellinen hyppy kokonaisuus, mutta eipä se enää mitään auttanut. 0.

Kokonaisvaikutelma 8.

VOL 2. Eturauhanen 

Että semmosta... Lähdettiin kuun alussa pitkästä aikaa Tiinan ja Darran kanssa ulkoilemaan. Päästiin kuoringan parkkipaikalle mistä oli tarkoitus jatkaa jäälle. Nemo kävi totaalisen ylikierroksilla jo parkkipaikalla ja ensimmäinen 15min meni siihen että sain koirani ulos Tiinan autosta ilman ääntä. Vaikka eihän se hiljaisuus montaa nanosekuntia kestänyt. Kun sain kiljukaulan vähän rauhallisempaan mielentilaan ja hetkeksi hiljaa, päästettiin raitapaidat purkamaan paineita ja kyllä ne riehuikin.
Alku meni ok, kun molemmat pääsi pitkästä aikaa irrottelemaan. Olivat jopa yllättävän hiljaa ja malttoivat painiakkin. Puolen tunnin päästä alkoi enimmät höyryt olla päästelty ja Nemo hoksasi että hänhän on naisen kanssa liikenteessä. Siitä alkoi pyllyn jallittaminen ja "panovinkuminen", hormooneista kiihtyneenä ja riehumisesta hotki myös lunta/jäätä minkä kerkesi. Sanoinkin jossain vaiheessa Tiinalle että kylläpä hassusti turvottaa Nemon aamulla syömä jauhettu ankka sitä.
Vähän ennen poislähtöä molempien huomio kiinnittyi veriseen pissaan jota oli lumella. Pyyhittiin puhtaalla paperilla molempien värkit mutta kummaltakaan ei mitään näyttänyt jäävän paperiin ja ajateltiin sen ehkä olleen jonkun muun tekosia. Lähdettiin kuitenin takaisin autolle päin.
Juuri ennen jäältä parkkialueelle nousua Nemo pissasi meidän edessä, verta, paljon. Samassa otin Nemon ensimmäisen kerran lähemmäs itseäni ja se oli järkyttävän turvoksissa! Kuin ilmapallo olisi puhallettu sen sisään.
Heti soittamaan klinikalle mistä kertomukseni jälkeen käskettiin heittää koira heti autoon ja lähteä tulemaan paikanpäälle, kysyivät myös onko yrittänyt oksentaa, mitä ei kuitenkaan ollut tehnyt.
Päästiin paikalle ja käytiin ilmottautumassa. Saatiin astia mihin ottaa virtsanäytä samalla kun käyn koiran hakemassa. Tiinan ensimmäinen kommentti kun avattiin kontti "se on oksentanut". Jahass.
Saatiin pissanäyte heti ja oltiin molemmat leuka polvissa ja silmät puoliksi päästä ulkona: Nemon pissa oli mustaa. Verta oli niin paljon että se oli värjännyt pissan oikeasti mustaksi!

Pitkän odottelun jälkeen päästiin tutkimushuoneeseen jossa Nemo sai lähinnä vaan rauhoittavaa röntgen kuvaa varten. Kuulin myös kun hoitaja sanoi pissanäytteestä että PH-arvot huitelee missäsattuu, eikä muusta saa selvää kun virtsa oli niin tummaa.
Nemo kuvattiin ja lääkäri huikkasi ohimennen että sillä on mahassa outo massa? Oookoo..? Meidät otettiin taas tutkimushuoneeseen jossa Nemon mahalaukku tyhjennettiin letkulla. Siitä takaisin röntgeniin. Enää ei mennyt kauaa kun lääkäri tuli kertomaan että meillä oli ollut itseasiassa kaksi eri asiaa mitä hoidettiin. Ensinnäkin se turpoaminen oli johtunut lumen ja jään syömisestä (sitä, miten se siitä johtui, en ehtinyt saada vastausta). Veren pissaaminen taas oli johtunut hyvälaatuisesta eturauhasen laajentumisesta. Nemo sai hormoonipiikin, sekä antibiootin ja kipulääkkeen piikkinä ja reseptin neljään lääkkeeseen. Mahan takia enää samana iltana ei saanut antaa edes vettä, seuraavana kahtena päivänä ei murustakaan ruokaa ja vettä vain pienissä määrin.

Eturauhas ongelmaa olen melkein odottanut, että millon tuolle moinen nakki napsahtaa. Sen verran kova hormoonihyrrä uros hän on. Vaikka pakosti se on siellä taustalla jo jonkun aikaa ollut, mutta ei vain ole oirehtinut. Nyt sitten juuri pennuista luopuneen nartun hajut ja seura oli liikaa ja laukaisi piilevän ongelman todella voimakkaasti.

KIRSIKKANA kakukun päällä.. Hormoonilääkitys tarkoittaa meille 6 kuukauden varoaikaa ja pysytellään siis elokuun alkuun asti poissa kisakentiltä ja näyttelykehistä. Kiva.
Se siitä TK2:sta ennen sääntömuutoksia. No mutta, onneksi oon jo ehtinyt totutella asiaan ja yritän olla murehtimatta kaikkea sitä mistä jäädään tänä kesänä paitsi.. Ja treenatahan saa just niin paljon kun hyvältä tuntuu ja niin me myös tehään! :)

Loppukevennys
 

18.1.2015

Ilomantsi RN

 NUO EH

 
Irina Poletaeva:
"Erittäin hyvä tyyppi. Pitkärunkoinen. Hyvä luusto. Pään linjat voisivat olla paremmat. Oikea hampaisto. Hyvä kaula ja selkä. Pitkä lanne. Rintalasta ei riittävän pitkä. Hyvät kulmaukset. Melko hyvä liike. Erinomainen karvapeite ja väritys. Erinomainen luonne."

Tänään Nemo liikkui todella huonosti/jäykästi kehässä, jonka luulen johtuvan erittäin liukkaasta alustasta, monet koirat liukastelivat huomattavasti. Oli vain yksi suora matto nurkasta nurkkaan..
Muuten Nemo oli mielestäni tänään kauniimpi kuin viikko sitten, pitkälti siitä syystä että sain sille vähän massaa, eikä ollut yhtä luuviulu kuin Kajaanissa. Erityisen tyytyväinen olen siihen miten kauniisti teini jaksoi seisoa, sekä ettei antanut juoksuisen kanssamatkaajan häiritä.:) 
Seuraavat näyttelyt onkin varmaan vasta pääsiäisenä, Lappeenrannassa.


 


 

17.1.2015

Tavoitteet 2015

Okei, eli lupasin tämänkin postauksen kasata tänne.
En ole koskaan ollut kovin ronkeli tavotteiden suhteen, enkä tahdo asettaa itselleni liian suuria tavotteita liian pitkällä aikavälillä. Ehkä minun pitäisi olla enemmän kunnianhimoinen ja haastaa itseäni rohkeammin? En tiedä.. Mutta ainakin vielä olen kokenut, että minulle sopii paremmin tämä päivä- ja vuosi kerrallaan eläminen, kuin viiden vuoden päähän asetetut "Toko maailmanmestari" -tavoitteet. Pessimistit ei pety, vai miten se meni?

Terveenä pysyminen, niin omalta kuin koiranki osalta, on tietysti yksi tavotteista. Kelläpä ei. Myös yhteiskuntakelpoisuutta olisi tarkoitus ylläpitää, vieläkin paremmin kuin kuluneena vuonna. Mutta nyt näihin helpommin listattaviin asioihin. :)

  • TK2 ennen sääntömuutoksia
  • VOI liikkeet kasaan (VOI1 ?)
  • Vepestä sove ja ainakin yksi ALO1 tulos
  • Jäljelle esineilmaisun aloittelu
  • Peko ilmaisu (rulla)
 
  •  MH luonnekuvaus
  • Luonnetesti

  • Suomen muotovalio
  • Joku ulkomaan näyttely

  • Virallinen selkälausunto
  • Silmä ja sydän tarkki
 
  • Merkkailutaipumus kuriin, joka onkin jo lähtenyt ihan hyvin etenemään

Semmoiset tavotteet nyt näin äkkiseltään tuli mieleen. Katsotaan vuoden lopussa mitä on saatu lunastettua ja onko jotain jäänyt tekemättä. Tai kenties tullut jotain extraa toteutettua!
Blogin aktiivisempaa päivittämistä en uskalla luvata, mutta toki yritän parhaani. :)


12.1.2015

Kajaani KV

Eilen aamulla heräsin puolituntia ennen herätyskellon sointia. Olin edellis iltana antanut Nemolle sulatetun kalkkunankaulan ja yrjösi sitä sitten näyttelyaamunaan. Tyhmä tyhmä tyhmä. Nemo syö siis paljon kalkkunan- ja broilerin kauloja, sekä siipiä, mutta aina jäisenä koska sulana saa purtua isompia paloja ja nielee ne kokonaisena -> oksentaa ne sitten pois kun eivät sulakkaan vatsassa, harmi vaan että muistin tämän vasta aamulla siivotessani sen oksennusta olohuoneen matolta.

Annoin tuhdin, nappulapainottesen aamuruuan jahka ne hieman turpoaisi vatsassa ja kyljet ei olisi niin lommolla oksentelun jälkeen.

Aamutohinoitten jälkeen ajettiin Siinan luokse, mistä jatkettiin Siinan ja Demin kanssa matkaa Kajaaniin. Paikanpäälle päästiin ja käveltiin jo sisällekkin asti kunnes muistettiin että Nemon numerolappu unohtui auton hanskalokeroon, eikä auttanut muu kuin kassit ja kevythäkki olalla, sekä koira kädessä, kääntyä kannoillaan ja lähteä takaisin sinne jäiseen tuuleen.
Näyttelypaikalla saatiin hetki odotella, annoin Nepille vielä nappuloita jos saisin sen vähän turpoamaan ja juuri kun olin astumassa vessaan, Siina ryntää huutamaan "Noora teiän vuoro onki jo nyt!". Elettiin siis oletuksessa että pk holskut on ennen lyhkäreitä. No, siitä sitten iskin Nemon piuhaan ja suoraan häkistä kehään. En ehtinyt omia vaatteita paljon vaihtelemaan ja kipitin sitten kehässä kaksi kokoa liian pieni fleece takki päällä niin että jokapuolelta tursusi jotain. -.- Tosi kiva.

Nemo oli ainut uros ja tämä oli ehkä pikaisin kehässä pyörähdys ikinä! Kaikin puolin.
Pölähdettiin siis kehään, molemmat aivan pihalla kaikesta, etenkin minä kun en ehtinyt kasata ajatuksia missään välissä. Tuomari tuli Nemon luo katsoi hampaat (TODELLA ronskisti, työnsi koko käden koiran suuhun, tunnusteli ja katsoi kaikki hampaat läpi, lopuksi jopa avasi koko koiran suun ja kurkkasi sisään :'D), pyyhkäisi kerran kevyesti kädellään selän ja tarkasti pallit. Thats it. Sitten juoksutti meidät kerran ympäri ja edestakaisin, Nemo liikkui omasta kuvakulmastani nähden oikein mukavasti. Hyvä että ehdin laittaa Nemon seisomaan tuomaripöydän eteen kun jo sain SERT ja CACIB ruusukkeet ja laput käteeni. Kaikki kävi niin nopeasti ja touhottaen etten edes tajunnut olisiko tuomari halunnut jotain sanoa kun vaan kiitin englanniksi ja samaa tohina juoksua jatkoin ulos kehästä.. Ei sovi miulle tämmön touhottaminen, tarviin miettimishetken! :D

Narttuja oli kolme, kaksi AVOinta, sekä Sannin junnu, Raina, joka oli myös paras narttu.
ROPpi kehässäkään ei kauan vierähtänyt, juostiin yksi kierros ja sain ROP ruusukkeen käteeni ennen kun olin edes juoksemistani ehtinyt lopettaa!




NUO ERI NUK1 SA PU1 SERT CACIB ROP

Jancik Leos:
 "Tyypillinen pää. Oikea purenta ja hampaat. Tummat silmät, oikeat korvat. Erinomainen rakenne. Oikein kulmautunut. Liikkuu oikein kauniisti! Oikea häntä. Tavanomainen turkki." 
Tuomari tykkäsi älyttömästi ja kävi useamman kerran kehumassa(?) ja hokemassa sanaa perfect! :')

Typerä Nemo halusi vaan lirttailla ihanalle Rainalle eikä keskittynyt yhtään olemaan kaunis!

29.12.2014

2014

NONNI! Nyt kun olen hienosti ollut taas yli kuukauden postaamatta mitään ja vuosikin on loppumassa, voisi olla hyvä aika tehdä pieni katsaus menneeseen ja laatia pieni yhteenveto mitä sitä on tullut tehtyä. Tässä siis hyvin pienimuotoinen katsaus menneeseen, tavoitteet 2015 -postaus tulee sitten erikseen, toivottavasti jo ennen kesää. ;)

  • TK1
  • Startattu AVO toko
  • BH
  • Viralliset ja puhtaat rakennekuvat (lonkat, kyynärät, polvet)
  • Epävirallinen selkälausunto (puhdas)
  • Vepen alkeiskurssi ja möllivepe 100/100p
  • SERT x 3
  • Maailman Juniorivoittaja 2014
  • Konekarhutesti
Näiden varsinaisten "virstanpylväiden" lisäksi on tullut touhuttua jos jonkinmoista. Kesällä pyöräiltiin paljon ja tutustuttiin vepeen lajina (harmillisen tassuhaavan vuoksi ei ehditty vielä suorittaa sovea). Syksyllä patikoitiin useaan otteeseen ja heti kun saatiin lunta, alettiin opetella valjakkoajoa potkurin edessä ja valjakkohiihtoakin. "Leipälajina" vuoden ympäri on kuitenkin tehty edelleen tottista. Myös peko-ryhmään päästiin, mutta ne treenit alkavat pyöriä jouhevammin vasta ensivuoden puolella.
Vuoden aikana on tullut myös matkustettua ympäri suomea, paimenia takaloossi täynnä. Helsingistä aina Rovaniemelle asti. Näistä reissuista päälimmäisenä on mielessä aivan huikea Rovaniemi, sekä tietysti Maailmanvoittaja 2014 -näyttely (suuuuri kiitos majoittaneille ja matkojen mahdollistaneille ystäville). Unohtamatta kaikkia holskuja ihmisineen Tampereen erkkarissa!




1.11.2014

TOKO Kuopio

Tänään kokeiltiin Kuopiossa, Viiksi areenalla.

Paikalle kun päästiin, Nemon keskittyminen pakallistui aikalailla välittömästi hajuihin... PUUUH!! Mikään muu ei kiinnostanut kun kaikki ihanat lemmikkihoitolan ja treenihallin tuoksut valtasivat hajureseptorit pienen paimenen nenässä.. Kunnes horisontissa uljaasti liehuva auspai narttu osui Nemon näkökenttään ja pienen pojan sydän oli täysin menetetty. Tämän jälkeen ei sitten muuta näkynytkään (saatika herran korvakäytäviin kantautunut minun käskyt) kuin ihanaakin ihanampi NAINEN.. joka oli vieläpä leikattu. Ja mikä sattuma, tämä neitokainen olisi vieressämme paikkamakuussa.. jippiijajee -.-

Luoksepäästävyyteen ja paikkamakuuseen meno oli kaoottista. Pohja oli tekonurmea, joka tuntuisi aika hyvin imaisevan hajut itseensä. Tai niin ainakin päättelen kun koiralla toisensa jälkeen oli kuono aaiika tiiviisti maassa, niin myös Nemolla.




Luoksepäästävyys 10 - Nemo ei varmaan edes huomannut tuomarin käyntiä, kun keskittyminen oli täysin vieressä säteilevässä kaunottaressa (enkä puhu nyt itsestäni..).

Paikkamakuu vol.1 - Meni maahan vasta toisella käskyllä (mikä juttu!?), Nemon kuono upposi varmaan 5cm tekonurmen sisään kun nuuskutteli niin kovasti. Kolmas koira rivissä (Nemo oli siis ensimmäisenä) nousi ja meni meidän vieressä olevan koiran luo, jolloin Nemo nousi istumaan. Yksi koira viidestä taisi pysyä hievahtamatta. Liike keskeytettiin ja ensimmäisenä noussut koira hylättiin. Saatiin käydä ulkona tuulettumassa ja sitten paikkamakuu uudestaan.

 Paikkamakuu vol.2 8 - Tuli paremmin kuulolla riviin ja meni hyvin käskystä maahan. Nenä kuitenkin upposi edelleen sen 5cm lattiaan. Sai välillä ihme vimma flirtti kohtauksia viereistä narttua kohtaan, jolloin häntä vispasi kuin tuulimylly (aina niin totisella Nepillä..), teki myös yhden sammakko loikkaryömimisen eteenpäin. Välillä pallotti ihan täydellisen kuuliaisen näköisenä minua.

Hihnassa seuruu 9 - Jotain ihan järkyttävää sontaa. En meinannut saada ennen kehään menoa Nemoa istumaan ällöttävälle tekonurmelle. Kontaktista ei tietoakaan ja videolta huomattava läähätys ei todellakaan johtunut kuumuudesta.. tais pikkasen ressata! Seuruun aikana teki ihme mutkitteluja. Ei todellakaan 9 arvoista, vaikka paikkansa kutakuinkin piti..

Hihnatta seuruu 9 - Ihan samanlaista räpeltämistä kuin hihnassakin..

Liikkeestä maahan 9 - Vähän ripeämpi saisi olla

Luoksetulo 9 - Hyvä oli, nenällä kosketuksesta (tuli liian lähelle) piste pois.

Liikkeestä seisominen 9,5 - Pysähdys hiton hyvä, mutta jotainhan tuo tuolta hiippailee.

Estehyppy 8 - Todella tyytyväinen olen hyppyyn, etenkin kun käskyn tullessa koira zoomailee jonnekkin ihan muualle mutta silti onnistui tehtävässä noin hyvin. Kaksi pistettä pois jalan hipaisusta esteeseen (ei edes kolahtanut, vaan nimenomaan hipaisi..).

Kokonaisvaikutelma 10 

Tuomari oli oikein mukava ja antoi selkesti palautetta joka liikkeen päätteeksi, selitti mistä miinukset johtuivat ja mistä taas tykkäsi. Pisteytyksissä jonkin verran näkemyseroja oman näkemykseni kanssa, niinkun varmaan arvostelun puinnista voi huomata. 
Jälleen siis hyvin ristiriitaisin tuntemuksin kotiin.. Suoritukseen olen tyytymätön, tai lähinnä seuruisiin. Todellisuudessa ärsyttää kyllä ihan sikana! Mutta tottakai olen iloinen ja ylpeä toisesta ykkös tuloksesta ja luokka voitosta. Hieno Näppylä ja hieno päivä, toteutus vaan vähän ontui..

ALO1, 178p ja 1/10 


11.10.2014

Käyttäytyminen koetuksella BHn muodossa

Tänään käytiin Nemon kanssa kokeilemassa BH-koetta kaatosateessa, ja voi kyllä, jännitti! Onneksi tuomari, Matti Koistinen, oli todella mukava ja rennon oloinen.
"Saatiinpa" Nemon kanssa vieläpä aloittaa koko touhu, lähtönumerolla 1! Ilmoittautuminen ja sirun tarkastus meni ok. Kaavion lähtöpaikalle asti kävellessä Nemolla ei ollut mitään aikomusta olla töissä, mutta kun saatiin tuomarilta lupa aloittaa ja lähdettiin liikkeelle, koko touhu muuttui totiseksi todeksi. Nemo tarjosi todella kivaa seuruuta, ensimmäisessä täyskäännöksessä jäi vähän jälkeen, mutta siitä "mokasta" holsku nosti tasoaan ja virettä entisestään. Liikkuva ihmisryhmä yllätti, tätä kun ei ole harjoiteltu kertaakaan ikinä koskaan milloinkaan missään mitenkään, ei tainnut ilmekkään raitapaidalla värähtää moisesta.

Hihnatta seuraaminen meni samoilla fiiliksillä kuin kytkettynäkin. Viimeistä 15 metriä lukuunottamatta. Nemon parina ollut nuori uros karkasi paikkamakuusta ja lähti juoksemaan meitä kohti. Alkuun Nemo ei edes kiinnittänyt huomiota tulokkaaseen vaan jatkoi töitään, mutta kun toinen oli tarpeeksi lähellä (10-20m?), karkasi Nemokin vastaan ja siitäpä se nuorten urosten soppa sitten syntyikin. Karjuminen oli siinä vaiheessa turhaa, joten ei muuta kun juoksujalkaa poikien luokse repimään niitä hännistä.
Pikaisen katsauksen jälkeen huomasin että kielestä tuli vähän verta, kuonon päällä nuppineulan pään kokoinen reikä ja oikeaa etujalkaa piti ylhäällä. Kävelyttäessä ei ontunut. Ei mitään kovin suurta, tai lääkäriä vaativaa siis.
Tuomari antoi päätösvallan minulle, halusinko jatkaa kokeen loppuun vai keskeyttäisinkö. Tilanne kun ei ollut meistä johtuva, ei sillä olisi vaikutusta meidän arviointiin. Hetken käytyäni vaihtoehtoja läpi, päätin että jatkamme loppuun. Eniten päätökseen vaikutti se, että halusin Nemon ymmärtävän ettei tilanne johtunut hänen tekemisistään ja ettei sille jää paskan maku suuhun töiden teosta. Luojankiitos tuo koira palautuu yleensäkin kaikesta äärettömän hyvin ja palasi töihin pienen luimistelun jälkee, niin kuin mitään ei olisi käynyt. Mielestäni olisi ollut typerää viedä koira siinä mielentilassa (järkyttynyt adrenaliini möykky) autoon ja jättää asia sikseen. Tehtiin siis vielä viimeinen 15m edestakainen pätkä ja jäävät. 
Sitten oli meidän vuoro mennä paikkamakuu paalulle ja kylläpä jännitti jättää koira selän taakse jos nyt vuorostaan se ei pysykkään! Mutta pysyi se, huh. 
Tuomarin kommentit oli melko vähäsanaiset tottis osuuden jälkeen, kutakuinkin näin, että teillä oli kaikki hyvin hallinnassa, tokkohan se menee itseään puolustamaan ja tottis oli erittäin hyvää!
Tuomari mukaan lukien, useat kävi erikseen vielä kehumassa kuinka hyvin Nemo palautui ja palasi töihin äksidentin jälkeen, miun pieni raita. <3

Sitten oli vielä tottakai kaupunkiosuus, mikä jännitti vieläkin enemmän kuin tottikset, kun niin harvoin tulee muualla kun metsässä käytyä. Mihinkään häiriöihin ei mitään reagointia, mutta jostain aivojen sopukoista holskupoika oli keksinyt että hänhän saa vetää hihnassa.. ihan kokoajan ja jatkuvasti, aina on kuulema saanut vetää kun yritin herralta udella että mikä juttu. -.- Mutta muuten meni kokonaisuudessaan oikein kivasti myös kaupunkikävely.

Nytten olisi siis takataskussa koulutustunnus BH! JES, me tehtiin se!

Valitettavasti minkäänlaista kuva- tai video materiaalia ei ole olemassa. :/

7.10.2014

Sosiaalinen nuori!

Vauhdikasta syyselämää parin viikon ajalta, kuvasaasteen muodossa. Koiraystävinä sakemanni nartut Sylvi ja Aamu! :)




Ja täyttihän se ruipelo junnukoira jo huimat 18kk
ja näin ollen virallisesti NUORI! 







Tokokoe 20.9.14

Parin viikon takaisen kokeen puintia. :)

Luoksepäästävyys 10 - Nemo nousi seisomaan ja haiseteli tuomarin vähän epäluuloisen näkösenä (mikä kummastutti, koska yleensä se haluaa rakastaa kaikki hengiltä).

Paikkamakuu 8,5 -  Sanoi "piip" maahan mennessään ja oli 10cm vinossa..

Hihnassa seuruu 8,5 - Omasta mielestä kiva seuruu, toki koiran "tahtivirheet" näyttää rumalta ja niistä oletan pisteidenkin putoamisen johtuneen koska muistaakseni Nemo ei päästänyt ääntäkään, korkeintaan liikkeellelähdössä.

Hihnatta seuruu 9 - Samoin kuin edellinen.

Liikkeestä maahan 7 - Liikkeelle lähtiessä vaimea "swiik", maahanmeno hidas.

Luoksetulo 9 - Tulee liian lähelle eteen.

Liikkeestä seiso 0 - Pysähtyy vasta kun käännyn takaisin päin.. Jostain syystä tämä lähinnä nauratti minua, vaikka nollille meni.

Estehyppy 9 - Tosi kiva hyppykokonaisuus Nemolta, omasta mielestäni. Piste pois esteen haistelusta.

Kokonaisvaikutelma 8 - Tuomarin mukaan meillä on hyvää yhteistyötä ja koira pysyy hyvin hallinnassa. Vauhtia ja terävyyttä tuskin tulee kuulema koskaan meidän tekemisestä puuttumaan (...edeltävän viikonlopun koe??). Toivoisi liikkeiden välin olevan hillitympiä, vähemmän ääntä ja lisää tasaisuutta. // Itse olin, ja olen edelleen, tosi tyytyväinen suoritukseen. Nemo kokonaisuudessaan yllätti hiljaisuudellaan (joka ei tuomarille asti välittynyt, mutta eipä hän koiraa tunnekkaan joten siitä en voi syyttää :DD ), mutta sen into tehdä töitä pysyi kokoajan ja koira oli iloinen! Niin paljon parempi fiilis tästä kokeesta kuin edellisestä, jossa tuntui lähinnä siltä että vedän märkää rättiä perässäni. TOKI kehitettävää on paljon ja virheitä suorituksessa riitti, mutta tähän meidän omaan kehitysvaiheeseen nähden olen tyytyväinen. :)

ALO2, 155,5p. , 3/7

Video pomppuilee typerästi, koska youtube 
halusi "VAKAUTTAA" kuvaa.. Noh, näillä mennään

13.9.2014

NYT SE ON TEHTY!!



Tänään debytoitiin meidän toko ura! Molempien ihka ensimmäiset toko kisat, minäkään en ole aiemmin käynyt edes katsomassa toko kisoja jostain tuntemattomasta syystä.

Tiedossa oli, että Nemo tulee huutamaan paikan päällä, kovasti ja paljon ja vielä vähän enemmän. Olin jo valmiiksi päättänyt olla välittämättä ja hermostumatta siihen, aika hyvin päätös pitikin, tosin kyllä saatiin monenlaisia katseitakin.
Luoksepäästävyyteen/paikkamakuuseen päästessä Rico sakemannitoveri lähti kehästä, meidän vierestä, pois ennen kun luoksepäästävyys alkoi ja Nemo hieman häkeltyi mitä tapahtuu, että nyt ei mene ihan miten on aina harjoiteltu.
Luoksepäästävyydessä pysyi kuitenkin hienosti paikallaan minun vierellä niin kauan kunnes tuomari kumartui rapsuttamaan, Nemo halusi antaa pusun! Tuomari vaan naurahti ja käski pyytää koiran takaisin perusasentoon missä sitten pysyikin hienosti rapsuttelujen loppuun asti. Tästä saatiin 8 pistettä.

No sitten... paikkamakuu...-.-' Liikkurin kysyttyä onko kaikilla valmista, ehdin vastata "VAL..." joka Nemon mielestä oli vapautus käsky ja herra sitten ampaisi täysillä suuntaan missä näki Ricon viimeksi liikkuvan, luojan kiitos tuo uskoo kun sille karjasee takasin, vaikka olinkin sata varma että nyt on ihan turha huutaa, sen verran tukkaputkella se lähti. No, kehä nauhat vaan liehui kun Nemo teki äkki käännöksen juuri ennen kun astui kehästä ulos, huh, oli hylky MELKO lähellä.
Lopuilta paikkamakuusta saatiin sitten 10 pistettä, tuskin tarvitsee siis selittää liikkeestä sen tarkemmin.

Seurauu kaavioihin en ole itse juurikaan tyytyväinen. Mukanahan se tuli, mutta ei todellakaan 9½ arvosta seuraamista Nemolta, vaikka molempiin pätkiin se saatiinkin. Mukanahan se tulee ja paikkansa pitää, mutta kontaktista ei tietoakaan (sivullisen silmästä se näyttää ja videolta, että pitäisi jonkunlaista kontaktia joka joissain kohdissa putoaa, todellisuudessa niissäkään pätkissä kun kontakti näyttäisi olevan, ei sitä todellisuudessa ole vaan katsoo minne sattuu) muutamaa sekuntia lukuun ottamatta. Olisin myös toivonut sitä Nemon vietikkyyttä ja eteenpäin pyrkivyyttä mikä sillä normaalisti seuruussa on. Käännöksissä oli myös tosi myöhässä, vasemmallekkin kääntyi vasta kun kävelin sen päälle.. Noh, tuomarin mielestä 9½, sillä mennään.

Molemmat jäävät oli myös todella HITAAAAAAT.. Eipä niistä kai sen enempää, muistaakseni 8 ja 7½.

Luoksetulo oli 10 arvoinen tuomarin mielestä ja se kyllä suijuikin, ehkä ainut liike mihin olen tyytyväinen. Edestä sivulle tuloa hieman ennakoi, mutta en tiedä oliko miten silmin nähtävää kuitenkaan..?

Hyppy oli ok koiran osalta, itse vaan mokasin kun annoin "seiso" käskyn liian aikaisin (jo kun koiran etutassut oli maassa, joo en tiedä miksi...) ja ei siis pysähtynyt suoraan käskyyn, tietysti kun vielä piti kääntyä. Siitä 8 pistettä. Niinja takajalkaa siirsi kun menin vierelle.

Kokonaisvaikutelmasta 8. Tuomari ei tykännyt että otin liikkeiden välillä pannasta kiinni. Mutta koska treeneissä on muutaman kerran meinannut liikkeen jälkeisen suullisen kehun myötä lähteä loppupalkalle autolle, ajattelin että varmempi ottaa kehun ajaksi kiinni ettei säntää mihinkään. Vaikka ei se kyllä kokeessa ollut yhtään sen oloinen että olisi mihinkään sännännyt, mutta kun olin valmiiksi niin suunnitellut niin tuli alitajunnasta se pannasta kiinni ottaminen.

En siis voi väittää että olisin jotenkin äärettömän ylpeä ja tyytyväinen tämän päiväiseen, mutta ensimmäinen koe ja tottakai olen iloinen ja onnellinen että pärjättiin. :))
Lopullinen tulos siis kolmas sija, 181p (puoli pistettä vähemmän kuin toiseksi tulleella;D )
TOKO ALO 1 ja KP! Hieno pieru! :)

Kolmas, ykkönen ja kakkonen

7.9.2014

Kuntoutumista kaupungilla

Tänään lähdettiin sunnuntain ratoksi Joensuun keskustaan vähän virkistämään mieltä ja kuntouttamaan tassua kolmen viikon sairaslevon jäljiltä. Seuralaisiamme, Siinaa ja Ricoa, odotellessa otin Nemon jo autosta ulos, koska tiesin että se pistään täysin ranttaliksi tuon energia patoutumansa kanssa.
Noin 50m matka edettiin askel kerrallaan, heti kun huuto alkoi pysähdyin, käänsin katseeni pois päin koirasta ja odotin rauhassa että vuotaminen loppuu. Tosiaan, 50m edettiin tällätavalla, askel kerrallaan. Välillä hiljaisuutta sai odottaa reilun minuutin, välillä se saavutettiin muutamassa sekunnissa. Yhtäkkiä Nemon päässä naksahti ja valittaminen loppui kuin seinään. Käveltiin vielä jokunen metri, mutkitellen ja pysähdellen, jonka jälkeen palattiin autolle, tämä meni aivan nappiin kaikin puolin. Täysi hiljaisuus jatkui autolle asti ja kivan kuuliainen koira seurasi ehdoitta minun tekemisiäni, juuri sellainen kuin mielestäni hihnakävelyssä täytyykin olla.

Autolla ei montaa hetkeä ehditty viettää kun lenkkiseuramme saapui paikalle. Nyt jälkeenpäin melkeen ottaa päähän tämä typeryys, että tulikin vielä niin täydellisen onnistumisen jälkeen pilattua se mielentila mikä meillä molemmilla Nemon kanssa oli.
Noh, Nemo ulos autosta ja taas tämä show alkoi alusta. Kun vihdoin päästiin liikkeelle, oli välissä kivojakin pätkiä, mutta pitkälti kaikki Nemon keskittyminen meni Ricoon, mitä minä en siedä yhtään. Päästiin kierroksemme loppuun, eikä ainakaan millekkään ympäristö häiriöille reagoinut mitenkään, tai mitenpä olisi voinutkaan kun kaikki keskittyminen meni juosten kusemiseen tai Ricon fanitukseen...-.-'
Kierroksen loppuun istuttiin vielä penkeille muistuttamaan poikia odottamisesta ja malttamisesta. Alku sujuikin hyvin ja molemmat rauhottui kivasti. Ricoa vähän ällötti Nemon kiinnostus, mutta hyvin jätti Nemo urpoilematta. Loppuakohden alkoi taas käydä nuoren miehen olo rauhattomaksi, liekkö alkanut tassu puutua paketissa kun ei mikään asento ollut enää hyvä. Molemmat kuitenkin rauhottui vielä toviksi, mistä olikin hyvä jatkaa autolle lepäämään.

Niinja jos jollain on vinkkejä miten saa edes vähennettyä tuota merkkailua niin kaikki, siis KAIKKI, vinkit otetaan huomioon. Minulla alkaa huumorintaju ja keinot loppumaan tuon kanssa.
Herra teinikoira kun siis voi kusta haistelematta, pysähtymättä ja täysin huomaamattomasti ihan ongelmitta.