Viikon takaa tähän päivään.

Lähinnä kuvia ja pienesti tekstin muodossa mitä on touhuttu.
Kuvat Siina Jolkkonen, kahta viimestä lukuun ottamatta.

Viime viikon lauantaina saapui seuraksemme taas Siina, tosin tälläkertaa kokoonpanolla Demi ja Siinan kasvattinarttu Mora, jotka poikkesivat pieksämäen näyttelyistä kotiiin tulo matkallaan meidän tiluksilla. Mora oli oikein asiallinen nuori narttu ja pärjäsi hienosti uudessa ympäristössä! :)
Nemon mielestä oli ehkä hieman outoa leikkiä kaverin kanssa joka ei joka kerta juostessa jyrää yli, vaan yritti ennemminkin väistellä kaikin keinoin tallaamasta maahan heittäytynyttä pentua. :D Myös leikissä äänen käyttö - tai käyttämättömyys - oli Nemolle uutta ja pari kertaa se itse yritti Moralle kurnuttaa "mutta meillä on aina leikitty näin!".

 Myös Milja pääsi moikkaamaan Moraa

Tiistaina ajettiin Miljan ja Nemon kanssa kaupunkiin asioille ja hakemaan Siinan kanssa koirille hepan lihaa hammaslahdesta. Käytiin myös koiria juoksuttamassa montulla, kokoonpanolla Demi, Armas ja Nemo. TeiniRico sai jäädä kotiin ja Miljakin jätettiin Siinan avokin hoidettavaksi. :)
Montulla kaikki koirat käyttäytyi hienosti, tosin jokseenkin "vaisusti". Molemmat, sekä Nemo, että Demi, olisi kaivanneet Ricoa rälläämään kaveriksi, kaksin ei juokseminen ja riekkuminen huvittanut. Ja Armasta nyt ei muuten vaan kiinnosta..

Loppu ajasta ne sentään edes yritti pitää hauskaa ja juoksivat pieniä pätkiä metsäpoluilla. Myös Armas. :D

Tiistaina myös Nemo 4kk

Keskiviikkona oli mätsärit Pilkon Cittarin parkkipaikalla, jonne oli tarkoitus Nemona kanssa mennä harjoittelemaan. Suunnitelma oli niin hyvä, kunnes Siinan luota lähtiessä tajusin jättäneeni rokotustodistuksen kotiin, Liperiin.. Noh, pääsipä Rico ainakin kehään Siinan kanssa ja Nemo sai kokemusta ihan vaan turistina olosta. Ensi kerralla sitten uudestaan.. josko emäntäkin muistas tarvittavat lippuset ja lappuset mukaan..:D

Torstaina kävin räppäämässä molemmista lapsukaisista kuvat naapurin pellolle ilmestyneiden heinäpaalien päällä.

Lauantaina lähdettiinkin Nemon kanssa matkaan jo heti aamupäivästä. Suuntana Suhmuran koulu ja peltojäljen alkeet! "Kurssilla" puhuttiin siitä mitä jälki on, sekä miten ja missä sitä koiran kanssa harrastetaan. Tehtiin muutamat makkararuudut, jotka sai vanhentua n.10-20min. Nemo suoritti ne tyynen rauhallisesti ja määrätietoisesti löysi lihapullan palaset oikealta alueelta, pahemmin harhautumatta ruudun ulkopuolelle. Loppuun tehtiin vielä "oikea" jälki, pituudeltaan n.20m, lihapullan palanen joka askeleella. Tämän suorittaminen olikin penskalle heti jo paljon vaativampaa, kun välillä meinasi jääde herkku huomaamatta ja kun jarrutin ettei oikeise heti seuraavalle herkulle niin koira pysähtyy kuin seinään ja katsoo kysyvästi mitä teki väärin ja milloin saa jatkaa, välillä kävi jopa istumaan. Loppuun kuitenkin päästiin ja hurjasti kehuja kun löysi "pääpalkinnon".
Jälkeenpäin kun asiasta keskusteltiin, Nemo teki periaatteessa aivan oikein kun pysähtyi kysymään. Tottakai se tekee niin jos on opetettu ettei hihnassa vedetä, eikä ruokaa "varasteta". Nyt meidän täytyy vaan oppia ymmärtämään milloin nämä "kielletyt" asiat on sallittuja ja mitä valjaat + jälkiliina merkitsee. Taitava siitä vielä tulee :) ja ylpeä emäntä jo nyt!

Mainio näytelmä pentu.

Jäänyt taas hetkeksi päivittämättä blogia, mutta kummia ei ole viime viikkoina tapahtunut. Viime viikolla tosin nähtiin Siinaa laumoineen enemmän kun laki sallii.. kuvia loppuun.

Sunnuntaina viihdyttiinkin porukalla Poksin 30v mätsäreissä, jotka oli Nemon ensimmäiset. Mätsärit pidettiin hallissa, joka jo sellaisenaan oli Nemolle aivan uusi asia, lisäksi hurja määrä koiria ja ihmisiä. Ihmekkään jos kakaraa jännitti ensimmäinen tunti kamalasti. Ennen kehien alkamista pyörähdin Nemon kanssa harjoittelemassa kehässä, josta ei tullut sitten yhtään mitään. Pentu pälyili ympärilleen ja jos toinen koira tuli yhtään liian lähelle loppui toiminta heti ja poukkoili vaan paikallaan etsien pääsyä pois tilanteesta. Seisottaminenkaan ei siinä mielentilassa kummaltakaan onnistunut, saatika asettelu joka oli puhdasta myrkkyä siihen tilanteeseen. Loppujen lopuksi päädyttiin kompromissiin että Siina esittää Nemon ja seisotetaan se vapaana ilman minkään moista asettelua.
Ennen omaa vuoroaan kerettiin Nemon kanssa rauhoittua ja tavata muita koiria. Loppujenlopuksi se nukkui kehän laidalla pitkin pituuttaan... Oman vuoron tullessa luovutin koiran Siinalle joka juuri ja juuri ehti pois viereisestä kehästä kasvatti sakemanninsa Oton kanssa. Ehkä kaikkien yllätykseksi pentu ravasi todella edustavasti esittäjän rinnalla, niinkuin kotona on opeteltu ja malttoi seisoa hienosti kaikilla neljällä jalallaan! Näinollen saimme punaisen nauhan ja päästiin odottelemaan punaisten kehää.
Punaisessa kehässä koirakkoja oli 8 joista vain kolme oli parempi kuin Nemo. Aivan älyttömän ylpeä mamma on!

 

Nyt odotellaankin sitten lisää mätsäreitä että päästään harjoittelemaan Kokkolan pentunäyttelyitä varten, jotka on 6.10.. Katsotaan esittääkö Siina vielä sielläkin vai joko omat rahkeet riittää kehään asti. 

Vielä loppuun niitä kuvia menneeltä viikolta!