13.9.2014

NYT SE ON TEHTY!!



Tänään debytoitiin meidän toko ura! Molempien ihka ensimmäiset toko kisat, minäkään en ole aiemmin käynyt edes katsomassa toko kisoja jostain tuntemattomasta syystä.

Tiedossa oli, että Nemo tulee huutamaan paikan päällä, kovasti ja paljon ja vielä vähän enemmän. Olin jo valmiiksi päättänyt olla välittämättä ja hermostumatta siihen, aika hyvin päätös pitikin, tosin kyllä saatiin monenlaisia katseitakin.
Luoksepäästävyyteen/paikkamakuuseen päästessä Rico sakemannitoveri lähti kehästä, meidän vierestä, pois ennen kun luoksepäästävyys alkoi ja Nemo hieman häkeltyi mitä tapahtuu, että nyt ei mene ihan miten on aina harjoiteltu.
Luoksepäästävyydessä pysyi kuitenkin hienosti paikallaan minun vierellä niin kauan kunnes tuomari kumartui rapsuttamaan, Nemo halusi antaa pusun! Tuomari vaan naurahti ja käski pyytää koiran takaisin perusasentoon missä sitten pysyikin hienosti rapsuttelujen loppuun asti. Tästä saatiin 8 pistettä.

No sitten... paikkamakuu...-.-' Liikkurin kysyttyä onko kaikilla valmista, ehdin vastata "VAL..." joka Nemon mielestä oli vapautus käsky ja herra sitten ampaisi täysillä suuntaan missä näki Ricon viimeksi liikkuvan, luojan kiitos tuo uskoo kun sille karjasee takasin, vaikka olinkin sata varma että nyt on ihan turha huutaa, sen verran tukkaputkella se lähti. No, kehä nauhat vaan liehui kun Nemo teki äkki käännöksen juuri ennen kun astui kehästä ulos, huh, oli hylky MELKO lähellä.
Lopuilta paikkamakuusta saatiin sitten 10 pistettä, tuskin tarvitsee siis selittää liikkeestä sen tarkemmin.

Seurauu kaavioihin en ole itse juurikaan tyytyväinen. Mukanahan se tuli, mutta ei todellakaan 9½ arvosta seuraamista Nemolta, vaikka molempiin pätkiin se saatiinkin. Mukanahan se tulee ja paikkansa pitää, mutta kontaktista ei tietoakaan (sivullisen silmästä se näyttää ja videolta, että pitäisi jonkunlaista kontaktia joka joissain kohdissa putoaa, todellisuudessa niissäkään pätkissä kun kontakti näyttäisi olevan, ei sitä todellisuudessa ole vaan katsoo minne sattuu) muutamaa sekuntia lukuun ottamatta. Olisin myös toivonut sitä Nemon vietikkyyttä ja eteenpäin pyrkivyyttä mikä sillä normaalisti seuruussa on. Käännöksissä oli myös tosi myöhässä, vasemmallekkin kääntyi vasta kun kävelin sen päälle.. Noh, tuomarin mielestä 9½, sillä mennään.

Molemmat jäävät oli myös todella HITAAAAAAT.. Eipä niistä kai sen enempää, muistaakseni 8 ja 7½.

Luoksetulo oli 10 arvoinen tuomarin mielestä ja se kyllä suijuikin, ehkä ainut liike mihin olen tyytyväinen. Edestä sivulle tuloa hieman ennakoi, mutta en tiedä oliko miten silmin nähtävää kuitenkaan..?

Hyppy oli ok koiran osalta, itse vaan mokasin kun annoin "seiso" käskyn liian aikaisin (jo kun koiran etutassut oli maassa, joo en tiedä miksi...) ja ei siis pysähtynyt suoraan käskyyn, tietysti kun vielä piti kääntyä. Siitä 8 pistettä. Niinja takajalkaa siirsi kun menin vierelle.

Kokonaisvaikutelmasta 8. Tuomari ei tykännyt että otin liikkeiden välillä pannasta kiinni. Mutta koska treeneissä on muutaman kerran meinannut liikkeen jälkeisen suullisen kehun myötä lähteä loppupalkalle autolle, ajattelin että varmempi ottaa kehun ajaksi kiinni ettei säntää mihinkään. Vaikka ei se kyllä kokeessa ollut yhtään sen oloinen että olisi mihinkään sännännyt, mutta kun olin valmiiksi niin suunnitellut niin tuli alitajunnasta se pannasta kiinni ottaminen.

En siis voi väittää että olisin jotenkin äärettömän ylpeä ja tyytyväinen tämän päiväiseen, mutta ensimmäinen koe ja tottakai olen iloinen ja onnellinen että pärjättiin. :))
Lopullinen tulos siis kolmas sija, 181p (puoli pistettä vähemmän kuin toiseksi tulleella;D )
TOKO ALO 1 ja KP! Hieno pieru! :)

Kolmas, ykkönen ja kakkonen

7.9.2014

Kuntoutumista kaupungilla

Tänään lähdettiin sunnuntain ratoksi Joensuun keskustaan vähän virkistämään mieltä ja kuntouttamaan tassua kolmen viikon sairaslevon jäljiltä. Seuralaisiamme, Siinaa ja Ricoa, odotellessa otin Nemon jo autosta ulos, koska tiesin että se pistään täysin ranttaliksi tuon energia patoutumansa kanssa.
Noin 50m matka edettiin askel kerrallaan, heti kun huuto alkoi pysähdyin, käänsin katseeni pois päin koirasta ja odotin rauhassa että vuotaminen loppuu. Tosiaan, 50m edettiin tällätavalla, askel kerrallaan. Välillä hiljaisuutta sai odottaa reilun minuutin, välillä se saavutettiin muutamassa sekunnissa. Yhtäkkiä Nemon päässä naksahti ja valittaminen loppui kuin seinään. Käveltiin vielä jokunen metri, mutkitellen ja pysähdellen, jonka jälkeen palattiin autolle, tämä meni aivan nappiin kaikin puolin. Täysi hiljaisuus jatkui autolle asti ja kivan kuuliainen koira seurasi ehdoitta minun tekemisiäni, juuri sellainen kuin mielestäni hihnakävelyssä täytyykin olla.

Autolla ei montaa hetkeä ehditty viettää kun lenkkiseuramme saapui paikalle. Nyt jälkeenpäin melkeen ottaa päähän tämä typeryys, että tulikin vielä niin täydellisen onnistumisen jälkeen pilattua se mielentila mikä meillä molemmilla Nemon kanssa oli.
Noh, Nemo ulos autosta ja taas tämä show alkoi alusta. Kun vihdoin päästiin liikkeelle, oli välissä kivojakin pätkiä, mutta pitkälti kaikki Nemon keskittyminen meni Ricoon, mitä minä en siedä yhtään. Päästiin kierroksemme loppuun, eikä ainakaan millekkään ympäristö häiriöille reagoinut mitenkään, tai mitenpä olisi voinutkaan kun kaikki keskittyminen meni juosten kusemiseen tai Ricon fanitukseen...-.-'
Kierroksen loppuun istuttiin vielä penkeille muistuttamaan poikia odottamisesta ja malttamisesta. Alku sujuikin hyvin ja molemmat rauhottui kivasti. Ricoa vähän ällötti Nemon kiinnostus, mutta hyvin jätti Nemo urpoilematta. Loppuakohden alkoi taas käydä nuoren miehen olo rauhattomaksi, liekkö alkanut tassu puutua paketissa kun ei mikään asento ollut enää hyvä. Molemmat kuitenkin rauhottui vielä toviksi, mistä olikin hyvä jatkaa autolle lepäämään.

Niinja jos jollain on vinkkejä miten saa edes vähennettyä tuota merkkailua niin kaikki, siis KAIKKI, vinkit otetaan huomioon. Minulla alkaa huumorintaju ja keinot loppumaan tuon kanssa.
Herra teinikoira kun siis voi kusta haistelematta, pysähtymättä ja täysin huomaamattomasti ihan ongelmitta.