Viikko yhteiseloa.

Niin se vaan on viikko vierähtänyt uuden perheenjäsenen kanssa. :)
Viikkon on mennyt oikein mukavasti kaikinpuolin. Nemo alkaa pikkuhiljaa luottaa muihinkin kuin minuun ja uskaltaakin varovasti mennä tutustumaan uusiin ihmisiin ja koiriin.
Maanantaina hän jo nosti vasemman korvansa kokonaan pystyyn ja pystyssä on pysynyt, oikea on välillä pystyssä mutta kärjestä tahtoo suurimman osan ajasta vielä lurpattaa.
Tiistaina käytiin Kuoringan rannassa syömässä jätskit. Automatkaa reilu 10km ja ensimmäistäkertaa Nemo takana omassa häkissään. Alku matka oli aika.... äänekästä, mutta jo tulomatkan oli kokonaan hiljaa. Ei myöskään oksentanut koko matkalla, jee! Kuoringalla käytiin myös haistelemassa ja maistelemassa järvivettä. Nemosta oli kamalaa kun "aallot" osui rantaan, mutta eipä mennyt taas aikaakaan kun se jo vahingossa pongahti vatsaansa myöten järveen..
Keskiviikko oli kotipäivä ja käytiin pienellä kävelylenkillä kodin tuntumassa, sekä omassa metsässä tuhoamassa männyn käpyjä (on muuten pennun suosikki puuhaa).
Torstaina mentiin ensin Siinan lauman luokse tutustumaan Armas brassiin, sekä Demi ja Rico sakemanneihin. Armasta ei pentu juurikaan kiinnostanut, Milja oli sitten sitäkin ihanampi (koiralle joka oikeasti vihaa lapsia).. Demi sai käydä haistamassa pennun pyllyä ja Ricosta tuli uusi huippis leikkikaveri! Valitettavasti Nemon ja Ricon leikeistä ei saatu kuvamateriaalia (VIELÄ). Samana iltana käytiin myös edellämainitun kolmikon mukana tutustumassa Liperin kennelkerhon agi -treeneihin. Siellä paikanpäällä Nemo sai leikkikaverikseen kääpiöpinserit Hilman ja Taunon. Pienet punaiset oli alku järkytyksen jälkeen aivan huippuja! Matkalla sekä kaupunkiin, että kotiin mennessä pentua oksetti ja kotona pestiin petipyykkiä. Oma moka kun en tajunnut olla ruokkimatta ennen matkustamista. Niinja tulipa torstaina meidän kimppatilaus KennelRehultakin. Pakastin täytetty siis jauhelihalla, naudanmahalla, rustoluilla ja broilerin siivillä! Tiukkaa teki, mutta kaikki mahtui jo valmiiksi täyteen pakastimeen...
Tänään perjantaina Nemo jäi ensimmäistä kertaa ihan oikeasti yksin kotiin, vajaaksi pariksi tunniksi. Sai olla portin takana meidän eteisessä (pienen makuuhuoneen kokoinen) ja nutustaa rustoluuta. Ei jäänyt pentu ikävöimään kun nakkasin luun nenän eteen :D Ei varmaan edes huomannut että jäi yksin. Loppu illan saikin touhuta pihalla pihatöiden merkeissä. JA !! Tänään saapui Nemon paperit Virosta! Jihuu :) Se on ihan oikea koira, eikä mikään saukko. x)

Tiistai:

 Kuoringalla

Tutustutaan järveen..

Torstai:

 © Siina Jolkkonen

 © Siina Jolkkonen

 © Siina Jolkkonen

  © Siina Jolkkonen

 

 © Siina Jolkkonen

Viimein täällä!

Eilen aamuyöstä neljän aikaan piiitkän päivän jälkeen kotiuduttiin väsyneinä mutta onnellisina. :) Valveilla reippaat 22 tuntia ja matkanpäällä rapiat 18 tuntia. HUH! Mutta nyt on pieni raidallinen kotona ja arki voi alkaa!

Kasvattaja oli aivan mahtava ja juteltavaa riitti, vaikka pieni kielimuuri välillä vaivasikin.. Nyt sitten odotellaan että Nemo vähän kasvaa ja päästään Viroon näyttelyihin! Ja samalla kasvattajaa moikkamaan.

Paljon ei olla pennun kanssa vielä keretty tässä kahdessa päivässä, mutta aika mainio raidallinen hän on :') Nukkuu paljon ja törmäilee jalkoihin vielä enemmän, perässä siis viilettää kaikkialle ja kokoajan. Vieraat, etenkin miehet, vielä vähän jännittää. Varovasti menee kyllä katsomaan mutta äkkiä takaisin mamman jalkoihin piiloon. Avokkiin sentään alkaa jo luottaa ja pienen houkuttelun jälkeen lähtee hänenkin kanssaan ulos vaikka minä jäisin sisään. Eniten yllättynyt olen siitä miten rauhassa Nemo antaa meidän 7kk vanhan tytön touhuta omiaan lattialla ja missä ikinä onkaan, ilman että täytyy mennä sitä härkkimään. Välillä käy Miljaa päästä tai naamasta nuolaisemassa ja jatkaa omia toimintojaa.
Seppo kissaan onkin sitten täysin erilainen lähestymistapa... Se kun olisi niiiin huippu leikkikaveri. Tai sitten ei. Seposta Nemo on tosi ällöttävä ja siitä on mielellään päästävä eroon, nyt heti.

 Kotimatkalla (8vk)
© Siina Jolkkonen

 © Siina Jolkkonen

Moi

Välillä voin kantaa myös korvia

7 viikkoa

Pötkylät tänään siis 7 viikkoa. :) Tarkoittaa sitä, että odotusta enää 6 (KUUSI) päivää... täptäptäp.

Kasvattaja:
Nemo is no way slower or less active than other pups when playing outside. But when he gets tired, the best place for sleeping is on humans' laps. Sleeping is serious business for him and he learnt that using the edge of drinkingbowl is not a good idea - bubbles raised to the surface and lots of sneezing followed. Yep, he tried to drown himself! And now read what I wrote when he was 2 weeks old..

(2vk:  Grey boy has nowhere to hurry! He takes his time for growing and opening his eyes. His favourite hobby is sleeping. Luckily they don't eat from bowls yet or he would be in danger of drowing - due to narcolepsy attack. We have found him sleeping while eating or eating while sleeping for many times. He gets what he wants easily - by doing it himself. )

Lauma vesikupilla 7vk © Elisabeth Heinrich

 

Luppakorva Nemo 7vk © Elisabeth Heinrich

7vk © Elisabeth Heinrich

6 viikkoa...

...ja kaksi viikkoa odotusta.

Kasvattaja:
Grey has a new name - Nemo! He is total teddybear from nose to tail and is constantly in, on, under, behind etc people's feet! Let's say it shortly - doing his best to get kicked or stepped on. Sleeping is again his favourite hobby but the big wide world has been opened and all those new emotions need to be 'digested'.

© Tiia Ariko

Koko lauma koossa

 © Tiia Ariko