Tänään käytiin Nemon kanssa kokeilemassa BH-koetta kaatosateessa, ja voi kyllä, jännitti! Onneksi tuomari, Matti Koistinen, oli todella mukava ja rennon oloinen.
"Saatiinpa" Nemon kanssa vieläpä aloittaa koko touhu, lähtönumerolla 1! Ilmoittautuminen ja sirun tarkastus meni ok. Kaavion lähtöpaikalle asti kävellessä Nemolla ei ollut mitään aikomusta olla töissä, mutta kun saatiin tuomarilta lupa aloittaa ja lähdettiin liikkeelle, koko touhu muuttui totiseksi todeksi. Nemo tarjosi todella kivaa seuruuta, ensimmäisessä täyskäännöksessä jäi vähän jälkeen, mutta siitä "mokasta" holsku nosti tasoaan ja virettä entisestään. Liikkuva ihmisryhmä yllätti, tätä kun ei ole harjoiteltu kertaakaan ikinä koskaan milloinkaan missään mitenkään, ei tainnut ilmekkään raitapaidalla värähtää moisesta.
Hihnatta seuraaminen meni samoilla fiiliksillä kuin kytkettynäkin. Viimeistä 15 metriä lukuunottamatta. Nemon parina ollut nuori uros karkasi paikkamakuusta ja lähti juoksemaan meitä kohti. Alkuun Nemo ei edes kiinnittänyt huomiota tulokkaaseen vaan jatkoi töitään, mutta kun toinen oli tarpeeksi lähellä (10-20m?), karkasi Nemokin vastaan ja siitäpä se nuorten urosten soppa sitten syntyikin. Karjuminen oli siinä vaiheessa turhaa, joten ei muuta kun juoksujalkaa poikien luokse repimään niitä hännistä.
Pikaisen katsauksen jälkeen huomasin että kielestä tuli vähän verta, kuonon päällä nuppineulan pään kokoinen reikä ja oikeaa etujalkaa piti ylhäällä. Kävelyttäessä ei ontunut. Ei mitään kovin suurta, tai lääkäriä vaativaa siis.
Tuomari antoi päätösvallan minulle, halusinko jatkaa kokeen loppuun vai keskeyttäisinkö. Tilanne kun ei ollut meistä johtuva, ei sillä olisi vaikutusta meidän arviointiin. Hetken käytyäni vaihtoehtoja läpi, päätin että jatkamme loppuun. Eniten päätökseen vaikutti se, että halusin Nemon ymmärtävän ettei tilanne johtunut hänen tekemisistään ja ettei
sille jää paskan maku suuhun töiden teosta. Luojankiitos tuo koira palautuu yleensäkin
kaikesta äärettömän hyvin ja palasi töihin pienen luimistelun jälkee,
niin kuin mitään ei olisi käynyt. Mielestäni olisi
ollut typerää viedä koira siinä mielentilassa
(järkyttynyt adrenaliini möykky) autoon ja jättää asia sikseen. Tehtiin siis vielä viimeinen 15m edestakainen pätkä ja jäävät.
Sitten oli meidän vuoro mennä paikkamakuu paalulle ja kylläpä jännitti jättää koira selän taakse jos nyt vuorostaan se ei pysykkään! Mutta pysyi se, huh.
Tuomarin kommentit oli melko vähäsanaiset tottis osuuden jälkeen, kutakuinkin näin, että teillä oli kaikki hyvin hallinnassa, tokkohan se menee itseään puolustamaan ja tottis oli erittäin hyvää!
Tuomari mukaan lukien, useat kävi erikseen vielä kehumassa kuinka hyvin Nemo palautui ja palasi töihin äksidentin jälkeen, miun pieni raita. <3
Sitten oli vielä tottakai kaupunkiosuus, mikä jännitti vieläkin enemmän kuin tottikset, kun niin harvoin tulee muualla kun metsässä käytyä. Mihinkään häiriöihin ei mitään reagointia, mutta jostain aivojen sopukoista holskupoika oli keksinyt että hänhän saa vetää hihnassa.. ihan kokoajan ja jatkuvasti, aina on kuulema saanut vetää kun yritin herralta udella että mikä juttu. -.- Mutta muuten meni kokonaisuudessaan oikein kivasti myös kaupunkikävely.
Nytten olisi siis takataskussa koulutustunnus BH! JES, me tehtiin se!
Valitettavasti minkäänlaista kuva- tai video materiaalia ei ole olemassa. :/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti