12.4.2015

Sinä palasit, motivaatio!

Tuon eturauhas episodin jälkeen oma motivaationi katosi täysin, kuin seinään. Ja jotenkin sain vielä luotua itselleni ahdistuksen ja jonkun sortin stressin siitä, että nyt kun ollaan pakollisella kisavapaalla, niin nyt on aikaa (=nyt on PAKKO) treenata asioita huolella ja viedä koiraa rauhassa eteenpäin ja vahvistaa kaikkea jo opittua.. Treenit alkoi mennä huolella persiilleen koska lähimmät tavotteet oli vasta elokuulla asti ja se turhautti.
Menin aina treenaamaan asenteella "mitähän tekisin, ei kiinnosta, ihan sama" ja Nemo, joka niin herkästi peilaa muutenkin minun mielentilaan, on treeneissä luonnollisesti ihan kysymysmerkkinä "mitä sinä tahdot, voitko päättää, mitä minä teen väärin, KERRO MINULLE!". Äänenkäyttö ja typerä huolimattomuus ja muu perseily lisääntyi enkä osannut/jaksanut/halunnut reagoida ja puuttua niihin, ainakaan sillä tavalla miten olisi pitänyt. Pilasin esim meidän noudon täysin.

Viikko sitten annoin viimein itselleni "luvan" olla treenamatta. Parempi etten tee mitään jos oma pälli ei kestä ja sillä aiheutan vaan hallaa meille. 
Perjantaina kävin Miian asiakkaana kampaajalla ja sain jo pienen valon pilkahduksen jatkoa ajatellen. Pohdittiin mm. uutta lähestymistapaa meidän jäljestystä ajatellen ja Miia ehdotti seuraavaksi tavoitteeksi JK1 "hakemista". Siinä olisi meille varmasti tarpeeksi haastetta ja tekemistä nyt seuraavan 4kk ajaksi ja minun pällilläkin olisi mahdollisuus pysyä kasassa, koska minulle aivan uutta ja ihmeellistä, joten mielenkiintokin säilyy. Unohdan siis tokon ja sen TK2 hetkeksi kokonaan..

Eilen, lauanataina, meillä oli sitten vähän isommalla porukalla tottis treenit. Ja ah, aurinko paistoi niiiin kivasti! Olin kuin uusi ihminen varmasti osittain säästä, mutta myös perjantaisesta keskustelusta johtuen. Treeneihin menin kuitenkin asenteella, että jos treeni fiilis ei ole kohdallaa, en ota Nemoa kentälle, katson ja kuvaan muiden treenejä. Alkuun otettiin ryhmäpaikkamakuu viiden muun koiran kanssa, ilman mitään ongelmia vaikka toinen koira nousi ja lähti ohjaajaansa kohti pariin otteeseen.

Kuva: Heidi Pöyhönen

Hyvän tovin katsoin muiden tekemistä ennen kuin otettiin Nemo kentälle. Nemolle tehtiin pelkästään eteenmenoa muutama kerta, jonka lomassa se tarjosi aivan mielettömän upeaa seuraamista! Eipä ole yli kahteen kuukauteen tätä koiraa näkynyt! Se palo, mikä koiran silmistä näkyi taas pitkästä aikaa treenaamista kohtaan <3 teki mieli itkeä onnesta. Ja se tunne kun treenaminen tuntui pitkästä aikaa itsestäkin hyvältä, eikä pakko pullalta. Oon niin onnellinen.
Kuvat Siina J

Se jää nähtäväksi, ollaanko me tänä syksynä vielä valmiita jälki kokeeseen, mutta sitä kohti treenataan ja eletään sitten sen mukaan miten kehitytään. :)

Eilen muistelin myös jo VePe käskyjä tulevaa treenikautta varten!





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti