Joo o.. On ollu taas niin mieleen painuva kuukausi että terve!
VOL 1. Toko koe
Alotetaanpa vaikka nyt tuosta Toko kokeesta, joka oli Pieksämäellä 7.2. Ei nimittäin mennyt ihan niinku siinä strömsöössä. Olin ekaa kertaa yksin kokeessa, taisiis että Siina ei ollut mukana, Tomi ja Milja kylläkin jotka sitten hävisi jonnekkin pulkkamäkee kokeen ajaksi. Paikkamakuu meni tosi kivasti. Nepi pysyi varmana maassa vaikka viereinen koira nousi istumaan ja piippasi jonkun verran. Saatiin 9½ , koska maahanmeno oli hieman hidas.
Ehdin ennen omaa suoritusta katsoa muutaman edeltävän koirakon, ja tuomarin pisteytystä seuratessa tuli todella itsevarma olo, että nyt ollaan kyllä ainakin kärki kolmikossa ja ykkös tulos on varma sen perusteella mitä Nemo on antanut treeneissä itsestään irti ja miltä se paikanpäällä tuntui lämpätessä. Oli ihan huikee, koska itsekkin olin niin varmalla fiiliksellä.
No mentiin siitä sitten halliin heti kun edellinen oli tehnyt hypyn loppuun ja oli lähtemässä pois. Pallo oli taskussa niinkuin aina, mutta tälläkertaa ei ollutkaan sitä kaveria kelle olisin hivuttanut pallon Nemolta salaa. Itseasiassa hallissa ei ollut ristinsielua tuomari ja liikkurin lisäksi, enkä saanut annettua palloa kellekkään, joten yritin huomaamattomasti jättää pallon kehän laidassa olevalle pöydällä. No huomaamatonta se ei yrityksestä huolimatta ilmeisesti ollut.. Nemo sulki koko muun maailman tekemiseltä ja ainoa ajatus sen päässä oli pöydällä oleva pallo.
Seuraaminen oli täyttä kuraa.. Korvat lintassa ja "elämä on paskaa" asenteella. Käännökset surkeat, pysähdyksessäkin taisi yrittää lähteä täyskäännökseen ja loppu perusasentoon ei olisi istunut. Pisteitä kuitenkin 8.
Liikkeestä maahan, seurasi samalla olemuksella kun kaaviossakin ja maahanmeno tuntui omasta vinkkelistä hitaalta. 9½.
Luoksetulo oli hyvä. Vauhdikas ja rento, oikein hyvä stoppi. Eteenkin tuli laukalla ja suoraan. Mutta sivulle tulo edestä tuotti ongelmia (???).Olin siinä vaiheessa jo niin turhautunut että annoin sille "sivulle" käskyn niin monesti että se perusasento oli hyvä, ehkä 10kertaa.. Tähän liikkeeseen vähäsanainen tuomarikin kommentoi että "sehän oli todella hyvä luoksetulo, melkein kympin arvonen, mutta sitten alkoi tulla käskyä käskyn perään niin pakko nollata", eli siis liikeestä 0.
Liikkeestä seiso. Seuraaminen edelleen juost sieltä ja syvältä. Pysähty ok, mutta en tiedä ottiko askelia. Ainakin paikallaan pysy koko sen ajan kun oli minun näkökentässä. 9.
Nouto. Tätä olin odottanu. Tällä saan meidän mielentilan kohoomaan, JES! Lähti tosi hyvin kapulalle ja otti sen suuhunkin nätisti eikä "törmännyt" siihen. Lähti myös lupaavasti takasin päin, kunnes muisti että liikkuri oli käynyt pöydältä kapulan ja varmasti myös hänen pallonsa (joka oli tosin 10m päästä pöydästä jolla liikkuri kävi) ja lähti kapulan kanssa liikkuri kohti. Liikkuri kun käänsi vain katseensa pois koirasta, Nemo "tajusi" ettei pallo ole hänellä, heitti uukkarin ja ampaisi pallopöytää kohti jolloin minä karjaisin sille... jotain. 0..
Kaukot oli hitaat ja viimeisellä siirtymällä taisi aavistuksen etutassut liikkuakkin. 8½.
Este hyppy oli pallopöytää kohti. Annoin käskyn, "hyppy", ja koira ampaisi täysillä palloa kohti jolloin samassa karjaisin sille "HEI". Pysähtyi kun seinään, esteen vierelle, eikä hievahtanutkaan.. ilme oli lähinnä "aiii saatana ei se antanutkaan vapautuskäskyä...". Pyysin takaisin sivulle ja siitä täydellinen hyppy kokonaisuus, mutta eipä se enää mitään auttanut. 0.
Kokonaisvaikutelma 8.
VOL 2. Eturauhanen
Että semmosta... Lähdettiin kuun alussa pitkästä aikaa Tiinan ja Darran kanssa ulkoilemaan. Päästiin kuoringan parkkipaikalle mistä oli tarkoitus jatkaa jäälle. Nemo kävi totaalisen ylikierroksilla jo parkkipaikalla ja ensimmäinen 15min meni siihen että sain koirani ulos Tiinan autosta ilman ääntä. Vaikka eihän se hiljaisuus montaa nanosekuntia kestänyt. Kun sain kiljukaulan vähän rauhallisempaan mielentilaan ja hetkeksi hiljaa, päästettiin raitapaidat purkamaan paineita ja kyllä ne riehuikin.
Alku meni ok, kun molemmat pääsi pitkästä aikaa irrottelemaan. Olivat jopa yllättävän hiljaa ja malttoivat painiakkin. Puolen tunnin päästä alkoi enimmät höyryt olla päästelty ja Nemo hoksasi että hänhän on naisen kanssa liikenteessä. Siitä alkoi pyllyn jallittaminen ja "panovinkuminen", hormooneista kiihtyneenä ja riehumisesta hotki myös lunta/jäätä minkä kerkesi. Sanoinkin jossain vaiheessa Tiinalle että kylläpä hassusti turvottaa Nemon aamulla syömä jauhettu ankka sitä.
Vähän ennen poislähtöä molempien huomio kiinnittyi veriseen pissaan jota oli lumella. Pyyhittiin puhtaalla paperilla molempien värkit mutta kummaltakaan ei mitään näyttänyt jäävän paperiin ja ajateltiin sen ehkä olleen jonkun muun tekosia. Lähdettiin kuitenin takaisin autolle päin.
Juuri ennen jäältä parkkialueelle nousua Nemo pissasi meidän edessä, verta, paljon. Samassa otin Nemon ensimmäisen kerran lähemmäs itseäni ja se oli järkyttävän turvoksissa! Kuin ilmapallo olisi puhallettu sen sisään.
Heti soittamaan klinikalle mistä kertomukseni jälkeen käskettiin heittää koira heti autoon ja lähteä tulemaan paikanpäälle, kysyivät myös onko yrittänyt oksentaa, mitä ei kuitenkaan ollut tehnyt.
Päästiin paikalle ja käytiin ilmottautumassa. Saatiin astia mihin ottaa virtsanäytä samalla kun käyn koiran hakemassa. Tiinan ensimmäinen kommentti kun avattiin kontti "se on oksentanut". Jahass.
Saatiin pissanäyte heti ja oltiin molemmat leuka polvissa ja silmät puoliksi päästä ulkona: Nemon pissa oli mustaa. Verta oli niin paljon että se oli värjännyt pissan oikeasti mustaksi!
Pitkän odottelun jälkeen päästiin tutkimushuoneeseen jossa Nemo sai lähinnä vaan rauhoittavaa röntgen kuvaa varten. Kuulin myös kun hoitaja sanoi pissanäytteestä että PH-arvot huitelee missäsattuu, eikä muusta saa selvää kun virtsa oli niin tummaa.
Nemo kuvattiin ja lääkäri huikkasi ohimennen että sillä on mahassa outo massa? Oookoo..? Meidät otettiin taas tutkimushuoneeseen jossa Nemon mahalaukku tyhjennettiin letkulla. Siitä takaisin röntgeniin. Enää ei mennyt kauaa kun lääkäri tuli kertomaan että meillä oli ollut itseasiassa kaksi eri asiaa mitä hoidettiin. Ensinnäkin se turpoaminen oli johtunut lumen ja jään syömisestä (sitä, miten se siitä johtui, en ehtinyt saada vastausta). Veren pissaaminen taas oli johtunut hyvälaatuisesta eturauhasen laajentumisesta. Nemo sai hormoonipiikin, sekä antibiootin ja kipulääkkeen piikkinä ja reseptin neljään lääkkeeseen. Mahan takia enää samana iltana ei saanut antaa edes vettä, seuraavana kahtena päivänä ei murustakaan ruokaa ja vettä vain pienissä määrin.
Eturauhas ongelmaa olen melkein odottanut, että millon tuolle moinen nakki napsahtaa. Sen verran kova hormoonihyrrä uros hän on. Vaikka pakosti se on siellä taustalla jo jonkun aikaa ollut, mutta ei vain ole oirehtinut. Nyt sitten juuri pennuista luopuneen nartun hajut ja seura oli liikaa ja laukaisi piilevän ongelman todella voimakkaasti.
KIRSIKKANA kakukun päällä.. Hormoonilääkitys tarkoittaa meille 6 kuukauden varoaikaa ja pysytellään siis elokuun alkuun asti poissa kisakentiltä ja näyttelykehistä. Kiva.
Se siitä TK2:sta ennen sääntömuutoksia. No mutta, onneksi oon jo ehtinyt totutella asiaan ja yritän olla murehtimatta kaikkea sitä mistä jäädään tänä kesänä paitsi.. Ja treenatahan saa just niin paljon kun hyvältä tuntuu ja niin me myös tehään! :)
Loppukevennys
Hukkuvan pelastus.. tästä odotin täysiä pisteitä, mutta tälläkertaa pistesaldo jäi vain 21 pisteeseen. Alkuun Nemo hämmentyi joko hukkuvan punaisesta puvusta, tai patukan olemisesta vasemmassa kädeessä. Kiersi siis hukkuvan etsin tarrattavaa kohdetta. Alusta asti lähti vetämään hukkuvaan hieman vinoon enkä saanut käsimerkein varustetuilla käskyillä sitä korjaamaan linjaa vaan meni kolme metriä (-3 pistettä) maalilinjan ohi. Veneen haussa vielä korjasi selkeästi linjaa kun annoin käskyn, mutta enää ei ilmeisesti jaksanut. Myös yksi miinus piste kun käsimerkki oli pidempi kuin suullinen käsky.
