Viikon vietimme suruaikaa Sepon poismenon jälkeen, eikä tehty mitään käskynalaista. Sai Nepparin "miettimistauon". Eikä se ehkä olisi ollut reilua koiraakaan kohtaan treenata sitä mielentilassa -itku..
Maanantaina kuitenkin kaivelin nakit jääkaapista, ja nostin taas pöydälle "unohtuneen" seuraamisen. Pihalle lähdettäessä kuvittelin, että pieni miettimistauko olisi tehnyt terää ja Nemon asenne olisi ollut "jee joku tekee jotain kanssani, olen hurjan motivoitunut".... Noh, todellisuudessa pentu olisi näyttänyt minulle ja nakeilleni keskisormea jos siihen kykenisi. Mamman motivaatio ei ollutkaan tarttunut raitaolioon. Seuraaminen meni sitten miten meni... Kyllähän se teki ne asiat mitkä jo vahvasti osaa, eli näissä reeneissä lähinnä sivulletulon, mutta kuin hidastetusta filmistä katsellen maisemia. Nakitkin söi, mutta vaan koska kuka hölmö nyt palkan jättäisi vastaanottamatta.
Itse seuraaminen meni sitten aivan yhtä innokkaasti ja säpäkästi kuin edellämainittukin. Kyllähän se vieressä pysy (lähes kokoajan :'D ), mutta kontaktista ei tietoakaan, ei edes vaikka olisi nakkia nenän edessä heiluttanut, ei kiinnosta. Lelukin kiinnosti vain sillon kun sillä leikittiin, ihan sama mitä sen lelun kanssa teki suorittamisen aikaan mutta tämä vaan kahteli muualle. Noh, päätin sitten lopettaa pariin hyvää eteen tuloon ettei jää ihan pahimman paskan maku suuhun reenistä. Turha sitä nihkeän nahkeaa seuruutakaan oli jatkaa kun ei selvästi motivaatio riittänyt, lopussa enää minullakaan.
Tiistaina löysäiltiin taas ja punoin pääni puhki miten saan motivoitua tuota elukkaa edes jotenkin enemmän. Myös perus käskyjen vahmistamista (istu,maahan,seiso) satunnaisissa järjestyksissä. Maasta istumaan nouseminen on vielä melko heikko, etenki kauempaa käskettäessä, samoin paikoillaan pysyminen sarjaa tehdessä (johon ei olla kyllä edes perehdytty vielä). Helppoja juttuja siis tiistai päivä, lähinnä oman motivaation nostattamiseksi, että tulee taas se huippu fiilis kun se sittenkin osaa jotain <3 Juu pitäs osata myös ite löysäillä eikä edes vaatia alle 5kk pennulta liikaa, sen kun vaan muistas myös reenatessa eikä vasta illalla nukkumaan mennessä..
Eilen, keskiviikkona, palattiin jälleen seuraamisen pariin. Tälläkertaa palkkana toimi Nemon omat nappulat mitä syö ruoakseen. Ihmekyllä niillä sain sen mielenkiinnon nostatettua yllättävänkin paljon enemmän kuin nakeilla! Otin myös neuvosta vaarin ja pyysin aina suoraan oman liikkeen mukaan Nemoa seuraamaan leikistä suoraan. Auttoikin kontaktin pitämiseen todella hyvin, tosin hyvin usein koira jäi seuraamaan muutaman kymmenen sentin päähän eikä se ollut niin intensiivistä, mutta tällähetkellä pääasiassa olikin juuri kontaktin ylläpitäminen. Palkkasin hyvästä, muutaman askeleen yhtäjaksoisesta kontaktista lelulla, ilman alku- ja loppu perusasentoa. Loppua kohden otin seuraamisen päättymään myös perusasentoon ja Nemo toimi hyvinkin ripeästi ja kuuliaisesti. Parempi päivä siis! :)
Tänään jatkettiin taas mihin eilen jäätiin. Palkkana iltaruoka, eli raaka sikajauheliha, sekä narulelu. Ei tarvinnut enää kysellä motivaatiosta. Se oli varmaan piilotettu sinne jauhelihaan... Pikkuaskeleita ja hitaasti, mutta kontakti pysyi jo paljon paremmin. Ainoa haaste tälle iltaa oli märkä maa, mitä piti välillä kytätä ja mistä johtuen sillointällöin Nemo teki sivuloikkia. Nämä "ällö" kohdat paikannettuani tajusin väistää ne ja työskentely sujui jälleen jouhevammin. Ei otettu kovin montaa pätkää, koska sade uhkaili kastella meidät, mutta ennen kaikkea koska harjoitus meni niin hienosti ja halusin ettei se kerkeä levitä käsiin. Lopuksi myös muutama täydellin eteentulo (millon se senki muka on oppinu, ei se vaan ennen...) ja kolme kertaa minuutin paikkamakuuta n.20m välillä. En ees käsitä miks se muka osaa jonkun paikkamakuun kunnen sitä ole sen kummemmin sille edes opettanut, TOSIN tiedän että jos olisi useampi koira rivissä ja joku niistä lähtee liikkeelle niin lähtee tuokin...
Palkkarasiaan jäi vielä hitunen jauhelihaa ja nappuloita, ajattelin josko iltapuhteiksi vielä makkararuudun kävisi tekemässä. :)
PS. pitäs varmaan oikeesti jonkun ihmisen joka osaa niin ruoskia minua tekemään asioita oikein, nyt kun menen vaan oman fiiliksen pohjalta.. Josko sais ihtensä iilmottuu jonnekkin tokon alkeis ryhmään tai jotain ennen kun pilaan tuon koiran (ja oman mielenterveyteni) täysin omilla variaatioilla..:')
Niinja yritän saada tuon miehen joku päivä kuvaamaan joko videolle tai edes kuville tuota meidän sähläystä, voitte sitten itkeä verta ja hakata päätänne pöytään, niin minäkin teen. XD
Lisäys illan jäljestä
Eli aikaisemmin oli tarkotus tehdä makkararuutu, mutta ruokaa olikin vielä sen verran purkissa että päädyin tekemään lyhyen, n.15m pikku jäljen. Ruokaa joka askeleella ja vanheni n.15min.
Tuo koira on aivan mahtava! Oli siis meidän ensimmäinen "oikea" jälki sen peltojäljen alkeet -kurssin jälkeen, eikä nenä meinannut oikaista kun kerran yhden askeleen ohi, mutta palasi tosi nopeasti etsimään oikean askeleen kun pidätin. Muuten eteni kuin vanhakin tekijä askel askeleelta! Nyt hyvä fiilis on on on! :))))
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti