Maanantaina kuitenkin uhmattiin pakkasta ja suunnattiin koulun kentälle tekemään pikkusen tottista. Varmaan Nemokin ajatteli että pistetään liikkeet kerralla purkkiin niin ei tarvitse itseään jäädyttää korjaustoistoilla.
Ja sekös vasta sai hymyn suulle! Liikkeestä maahan olisi voinut luulla että noilla pakkasilla hidastuu eikä koira halua maahan... noh, ei Nemo aivan "pudonnut" maahan, mikä olisi se ihanne, vaan Nemo HYPPÄSI maahan.. Juuu, sen saman se teki liikkestä seisomiseenkin. Toki voisi luulla että liian iisiä on vaan pysähtyä seisomaan, kannattaa siis tehdä sekin ihme...pompulla. Mutta mieluummin niin, että tekee sen niinkin terävästi että pompahtaa, kuin että valuu valuu ja valuuuu.
Luoksetulos tasasen varmasti: lähtee vauhdilla, mutta hidastaa ajoissa ettei törmää, kuitenkin tullen tiiviisti eteen. Sivulle menossa luoksetulon jälkeen yritti vähän luistaa, mutta tarpeeksi vahvalla käskyllä sekin oli kunnossa.
Hypyissä ennakoi, mutta viimenen (viidestä) oli jo ihan mukava suoritus niinkin vähän reenattuun asiaan.
Tiistaina ei tehty lyhyttä pallonheittely tuokiota lukuunottamatta mitään. Taino.. Nemo taas muisteli miten ollaan yksin kotona ja olipa yhden takin puuhastellu uuteen uskoon ja minun hanskan. Perrr... Johan tuo olikin puolenkymmentä kertaa yksin kotona koskematta mihinkään kiellettyyn. Puuuh.
Tänään keskiviikkona sitten suunnattiin taas Audin keula kohti "naapuria", tuohon 15km päähän Siinan luokse. Pääsi raidallinen uuteen lemppari toimintaansa, eli PeKoilemaan.
Sai taas huomata miten se ottaa tosissaan kun saa peko valjaat päällensä. Pitää sille kyllä omat hommata heti kun rahaa saan jostain kaivettua.
Ihana heidi toimi taas maalimiehenä. Ensimmäinen ukko oli pimeässä, vajan tapaisessa rakennuksessa, piiloutuneena suljettuun kaappiin joka oli lattialla pitkällään. Ensimmäinen ilmaisu tehtävä siis! Ja toinen suoriutui siitä niin mallikkaasti! Heti tiesi että joku on kaapissa ja että se täytyy avata. Myös tapa miten se sen ilmaisi, kylmän rauhallisesti mutta varmasti ja selkeästi! Palasi myös ilmaisemaan paikan uudelleen kun minulla kesti rymytä paikalle.
Toinen ukko oli sikalassa, metrin korkean vanerioven takana. Suorilla sikalaan päästyä painoi oikeaan paikkaan ja yritti ilmaistakkin, tälläkertaa hieman epävarmemmin. Palasi tarkastamaan sikalan sisäänkäynti päätyä ja skannasikin sen tarkasti. Ison sikalan puolta ei lähtenyt tarkastamaan ollenkaan. Palasi pyörimään kohteen paikkeille, mutta ilmaisi hyvin vahvasti seinää ukon vastapäätä. Ilmeisesti painui hajut siihen, koska oli aivan sata varma että ukko on siinä... seinässä.:D Lopulta hoksasi kääntyä vasten vaneriovea jonka takana ukko oli. Olen ylpeä miten se jaksoi jatkaa töitä vaikka ilmaisu seinälle oli niin vahva ja katsoi minua hetken jo epäuskoisesti että etkö sinä ämmä tajua!
Viimeinen haku Heidillä oli helppo näkölähtö talon "viimeisen" nurkan taakse. Vielä ei taidot ja maltti riittänyt oikaisemaan suoraan oikealle nurkalle, vaan kiersi koko talon seuraten ukon reittiä.
Kaksi viimeistä lähtöä tehtiinkin poikkeuksellisesti Siinan toimiessa maalimiehenä. Ensimmäiseksi näkölähtönä maakellarin oviaukkoon joka hieman kuopassa. Tätä hajua saikin etsiä vähän pidempään. Kiersi aikansa, kuitenkin oikeilla jäljillä ja kovasti töitä tehden, kunnes hoksasi kääntää nenänsä oikeaan paikkaan.
Viimeinen tehtiin täysin vauhdista pidemmällä välimatkalla, hyvin tuntuu koira irtoavan kauemmaskin. :)
Vielä kun saataisiin täysin vieraita, tai edes vähän vieraampia maalimiehiä millä treenata niin olisi huippua. Vähän kiven alla vaan tuntuu olevan.
Seuraavan kerran pekoillaan viimestään lauantaina, sitten toivottavasti myös kuva aineistoa ja jos jonkun videonkin saisi! Nyt loppuun muutama kuva tämänpäivän ulkoiluista:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti