Pyhiä arjen keskellä

Joulu oli ja meni. Meillä jouluviikko vietettiin vanhempieni luona Lieksassa, koko koplan kanssa. Nemo viihtyi jo tutuksi tulleessa ympäristössä rennon letkeästi, eikä Hessullakaan (joka oli ensimmäistä kertaa poissa kotoa) montaa hetkeä mennyt kun jo huolta vailla kelliskeli  ympäri huushollia.

Teki Nemolle ihan hyvää päästä "kaupunkiin", missä jokapäivä ulkoilu tarkoitti hihnalenkkiä muiden ihmisten ja koirien joukossa. Kotona kun lenkkeillään irti pelloilla ja metsissä missä tulee korkeintaan orava vastaan..
Onneksi tuon kanssa ohitustilanteet on suht hyvin hanskassa. Ihmisiin ei yleensä noteeraa ollenkaan ja koirienkin kohtaaminen riippuu hyvin paljon siitä, miten vastaan tuleva koira reagoi (= jos toinen koira ei vilkaisekkaan, Nemo tuskin huomaa sitä. Jos toinen koira riehuu, haukkuu, räyhää, Nemo...noh, yleensä yrittää pyytää sitä leikkimään). "Töissä", ei reagoi millään tavalla edes siihen räyhäävään.

Muutama kuva joulunpyhiltä

Nemo vastasi myös joulun piparihaasteeseen

Uudeksivuodeksi palattiin kotiin. Käytiin isännän ja tytön kanssa katsomassa Joensuussa lasten ilotulitus, joka oli oikeinkin mahtava. :) Nemo jäi kotivahdiksi Hessun kanssa.
Kotona otin Nemon pihalle, ei mitään reaktiota naapureista kuuluville ja näkyville ilotulitteille. Tomi ampui navetan takana pari rakettia vielä meidän ollessa pihalla, pieni niiaus josta jatkoi välittömästi tekemisiään.
Nemo pääsi loppujen rakettejen ampumisen ajaksi takaisin sisälle, missä oli oikein rauhassa eikä edes tajunnut ulkona olevan kolmas maailmansota. :)

Torstaina Siina tuli pyörähtämään meillä Aamun ja Ricon kanssa. Olin tehnyt jokaiselle oman jäljen vanhenemaan. Jokainen suoritus kyllä olikin sitten aivan omanlaisensa...
Aamu suoritti oman, yhden_kulman_jäljen, oikein rauhallisesti ja fiksusti.
Rico ja Ricon kaksi kulmaa.. noh.. Rico ehti ukkoja, lukuunottamatta viimeistä 5m jonka suoritti oikein kivasti.
Nemo sensijaan lähti jäljelle kuin tykinsuusta, veti kuin härkä ja meni KOVASTI.... ekaan kulmaan asti joka jo itsessään meni miten meni. Toinen kulma tuli aivan liian nopeasti ja kolmannen kulman ohi mentiin niin että hujahti ja voihan plääh... Nuo matkat tallatessa tuntuu niiiin pitkiltä, sitkun menet sitä suorittamaan niin huomaatkin että kulmien välillä onkin 3m eikä 30m niinkun luulit tallanneesi.-.- Tyhmä minä, TYHMÄ minä.
Noh, Siina tallasi vielä korjaavan jäljen meille vanhenemaan (n.40m, kulma, n40m).
Uudelle jäljelle Nemo lähti taas yhtä vahvasti.. en vaan saa pidettyä sitä kun löytää jäljen! Kulman suoritti jo paremmin, vaikka vähän hapuilua siinäkin oli ja kulmalta lähti kyllä oikeaan suuntaan mutta 2m jäljen vierestä.. Hienosti löysi itse takaisin oikealle jäljelle ja sitten taas mentiin... kovasti.
Uskon kyllä että siitä voisi tulla hyväkin jälkihurtta, kun vaan itse malttaisi sitä useammin treenata! Nyt siis kaikki meille jälkiä tallaamaan, kiitos jo etukäteen. ;P

Tänään käytiin samalla kokoonpanolla reenaamassa kentällä tottelevaisuutta.
Nemo oli tosi iloinen <3 Siina toimi liikkeen sanelijana ja me toteutettiin. Seuraamisessa poikittamista välillä oli, aika paljonkin, mutta miulle on pääasia miten hyvällä mielellä ja vireellä Nemo teki. Sekun saattaa latistua hyvinkin nopeasti.
Jäävissä on alkanut vähän luistamaan... liekkö tuo ikä, vai mikä. Maahan kyllä menee, mutta hiipii-ryömii-valuu mitä lie aina muutaman askeleen. Sitten jäävä seisominen... noh, täydellinen maahanmeno. :D

Ja muilla se reenaamisaika pidetään lyhyenä ehkä sen koiran takia... meillä se pitäs pitää lyhyenä minun takia koska alan sekoilla.. Piti siis ottaa tuo jäävä seisominen uudestaan, luonnollisesti. No mie valopää annan maahanmeno käskyn ja koira putoaa täydellisesti maahan, samalla kun minä säntään jonnekkin (?) "voi vit** mie mokasin, ei pitäny mennä maahan, tyhmä minä!!", johon koira sitten tarjoaa kaikkea mahollista *istu-maahan-istu-seiso-maahan-seiso*.. Niin.... miksi en vaan voinut jatkaa matkaa ja pitää sen maahanmenona, joo en tiiä.
Otin sitten heti perää uuden liikkeestä maahan, ettei Nemolla jäisi tuosta edellisestä mitään hampaankoloon.
No meni jo paremmin, mutta TAAS minä vammaan. Nemo jäi hienosti liikkeestä maahan, jatkan muutaman metrin eteenpäin ja käännyn. Seison sekunnin kunnes: "AINIIN! Miun piti oottaa että sie Siina sanot millon pysähyn 8D ", käännyn kannoillani ja jatkan matkaa.... Nemo on varmaan jo tottunu miun törppöilyyn niin sekään ei lotkauttanu korvaansakaan että ensin käännyn sen eteen ja DADAAA, päätänki jatkaa vielä matkaa. Mutta miun töppäyksiä lukuunottamatta oikein hyvä reeni oli!

Täyskäännös

 Esaber Sterke Mnementh 

9kk