Pelastus Koira...?

Niii in... Nyt ollaan jo kolme kertaa käyty treenailemassa hakua Nemon kanssa. Edellisillä kahdella kertaa on maalimiehenä ollut Heidi ja jo heti ensimmäisestä lähetyksestä lähtien tuntu niinkun tuo koira ois tehny tätä hommaa aina. Tiesi tasan mikä oli homman nimi, ja ai että miten se nautti!

Viimeviikolla siis oli Nemon toiset PeKo "treenit" ja saatiin lainata Ricon liiviä (jonka sisään mahtuisi ehkä kaksi Nemoa..), vähän jo siis varusteisiin ehdollistamista.
....Yritin muistella miten nuo viimeviikkoiset reenit meni, mutta menin kyllä jo niin sekasin että taidan kertoa tarkemmin vaan tämänpäiväisestä. Mutta pääasia että Nemo oli aivan maihtava etsijäkoira... niinja.. murtautui sisällä koiraportista ja ulko-ovesta itsensä ulos, koska oli aivan varma ettei Tarmo löydä Heidiä jemmasta omalla treenivuorollaan...

Mutta tämänpäiväiseen.
Tänään meillä oli ensimmäisen kerran mukana Nemolle täysin entuudestaan tuntematon ihminen, Erja. Toisena maalimiehenä jälleen Heidi. Liivin kun sai teini päälleen niin jo etsi Heidin silmätikukseen ja huuti kuin syötävä kun maalimiehet yhtäaikaa lähtivät piiloutumaan vanhaan sikalaan. Lähetyksestä lähti jälleen kuin tykinsuusta ja skannaamaan sikalaa. Hienosti tarkasti koko tilan, kunnes löysi Erjan yhdestä karsinasta... meni nimittäin pikkusen pasmat sekasin jätkällä kun löysikin "väärän" ihmisen. Paukutti, väisti, eikä mennyt palkkarasialle ennen kuin rohkaisin äänellä ja menin ukon vierelle. Järkytyksestä huolimatta lähti muittamutkitta jatkamaan toisen ukon etsintöjä ja sittenpä olikin riemu ylimillään kun Heidi löytyi pahvilevyn takaa metrin korkeudesta "ikkunalaudalta"!
Seuraavaks Erja meni haamuksi talon nurkan taakse. Ekalla lähetyksellä lähti kyllä eteenpäin, kunnes tajusi että eeeeei, Heidihän oli meidän porukassa edelleen, ei siellä mitään etittävää oikeesti oo. No, kutsuin takasin luokse, Erja näyttäytyi uudestaan ja lähetin. Tälläkertaa kävi kurkkaamassa talon nurkalla ja kun näki Erjan, kamala paukutus ja pois ukonluota. -.- Uudestaan samalla tavalla ja nyt ei lähtenyt ukonluo ollenkaan. HUOH! Vieeeelä kerran. Nyt Erja näyttäytyi samalla Nemoa nimeltä huudellen. Lähetin ja juoksin itse Nemon mukana maalimiehelle ja hirveeeet kehut kun meni rasiaa tyhjentämään.
Koska tämä edellinen meni enemmän tai vähemmän penkinalle, otettiin vielä kaksi lyhyttä nökölähtöä (edelleen vieraalla maalimiehellä), joihin lähetin "vauhdista". Suoritti hienosti. Nyt kun Erjakin oli jo ihan kiva, sai yhden helpon piilon hakea. Yhden mutkan kautta (koska itse tyhmänä lähetin liian kaukaa) hienolla työskentelyllä löysi ukon! Eikä epäröinyt enää ollenkaan! Siihen oli hyvä lopettaa! :)

Sieltä löyty pahvin takaa ukko.